Verkkovoimaa – väkijoukot netissä

Olen joitain vuosia kirjoitellut verkkovoimasta yhtenä joukkoälyn muotona ja viljellyt sen määritelmääkin. Termi on johtanut ilahduttavaan omaksumiseen ja variaatioihin, kuten verkkovoimailu. Akateeminen tai teoreettinen puoli on kuitenkin jäänyt avaamatta.

Syy on yksinkertainen: kokoomateos Verkostojen liikettä ja artikkelini siinä pääsi vasta nyt julkiseen jakeluun. Kirja koki pitkän ja monipolvisen taipaleen eri kustantajilla ja lopulta toteutettiin maksuttomana nettijulkaisuna. Englanninkielinen johdatus verkkovoimaan (netcrowds) pääsi jo 2008 MindTrekin ACM-lyhytpaperiksi (maksullinen ei-jäsenille).

Verkostojen liikettä -opuksen toimittajat Esa Konttinen ja Jukka Peltokoski ovat julkaiseet viljalti keskeisiä havaintoja uusista yhteiskunnallisista liikkeistä. Yksi hiedän tunnetuimmista teoksistaan, ainakin yliopistotasolla, on Ympäristöprotestin neljäs aalto. Eläinoikeusliike ja uuden polven ympäristöradikalismi 1990-luvulla. SoPhi, Jyväskylä. Minerva Kustannus Oy (2004). Suosittelen lämpimästi kuten tätä uutukaistakin.

Viime vuosina liike-elämässä on tapahtunut paljon. Esan ja Jukan uusi antologia kartoittaa monipuolisesti erityyppisiä ‘uusista uusimpia’ liikkeitä ja teoriakenttää. Muita kirjoittajia ovat muun muassa Tapio Häyhtiö & Jarmo Rinne, Pertti Lappalainen ja Leo Stranius. Useissa opuksen teksteissä on jo selkeä shifti nettiperustaisen kansalalaisliikehdinnän tarkasteluun ja kannattaa silmäillä ihan vaikka tekstien lähteiden vuoksi. Vastaavaa opusta ei Suomessa vielä ole.

Verkostojen liikettä -teoksen linkin levittäminen on enemmän kuin suotavaa, siihen jopa kannustetaan :)

http://j.mp/f8ReOG

Verkkovoiman käsite

Kerrataanpa taas, kun verkkovoima on blogini pääteema: suuri joukko satunnaisia ihmisiä voi organisoitua ja toimia ilman muodollista koordinointia nopeasti, tehokkaasti, tilapäisesti ja globaalisti yhteisen konkreettisen päämäärän toteuttamiseksi tietoverkkojen välityksellä.

Oleellista tuossa on, että verkkovoima toimii ilman mitään muodollisia käskysuhteita, ulkopuolista fasilitointia tai kätilöintiä. Näin se eroaa esm James Surowieckin ansiokkaasta The Wisdom of Crowdsista. Sittemmin on osoittautunut, että verkkovoima ei ole mikään vastavoima instituutioille. Esm hallinto voi tehdä verkkovoiman kanssa yhteistyötä, kuten USA:n CDCemergency jahtasi FluTrackerilla pandemiahavaintoja vapaaehtoisten kanssa Twitterissä 2009. Tuosta casesta voi lukea tarkemmin Journalismikritiikin vuosikirjasta 2010.

Verkkovoima on yksi joukkoälyn muoto. Parhaiten se toimii kollektiivisessa ongelmanratkaisussa ja informaation hankinnassa, kuten Myyrmannin räjäyttäjän henkilöyden (2002) tai Tsumani-uhrien selvittämisessä (2004-2005) ja nimenomaan informaation tuottamisessa ja jakamisessa. Informaatiota voidaan ajatella kollektiivihyödykkeenä, joka ei ole keneltäkään pois, vaikka sitä jakaakin. Sen sijaan kun ollaan jakamassa taloudellisesti niukkoja resursseja, kuten vaikkapa Pepsit tai pesäpallon Sopupeli, niin verkkovoima epäonnistuu surkeasti.

Kun aloitin akateemisen tutustumisen verkkovoimaan 2005, niin sen jälkeen on tapahtunut paljon. Vaikuttavuuden näkökulmasta erityisesti Facebook- mutta myös Twitter – on alkanut toimia hubina eli taustakanavana, joka on verkkovoiman yksi perusedellytys. Itse en kuitenkaan laskisi verkkovoimaksi suoraviivaista kirkosta eroamista tai Yleislakon 15.10.2010 fanittamista eli tällaista “Paina nappia Hakkarainen” -kansalaisaktiivisuutta. Verkkovoimassa on kyse monitahoisista ongelmista, joiden tavoitteet ihmiset asettavat kollektiivisesti itselleen ja sen jälkeen ratkaisevat ne.

Eroa kirkosta on tunteita kuohuttava kuvaus uskonnon ja nyky-yhteiskunnan yksilön välisistä jännitteistä. Formaattina teos edustaa modernia, jatkuvasti läsnäolevaa teosta, jolla ei periaatteessa ole loppua. Draaman kaari onkin rakennettu oivaltavasti henkilökohtaiselle tasolle: katsoja koukutetaan taitavasti kokemaan, josko hänellä olisi ristiriitatilanne ja hän voi kokea eroamisen tunteen henkilökohtaisesti. Valitettavasti teos ei oikein kestä uudelleenkatselua vaan uudelleenkatsomiseksi pitää ensin katsoa Eroa kirkosta vaihtoehtoinen spin-off Liity kirkkoon.

Vähäeleisyydessään Eroa kirkosta ehdottomasti parasta antia on käytännön mahdollisuus toimia netissä pelkän Tykkää -täpän sijaan. Voidaankin sanoa, että ilman tätä toimintaoptiota kokonaisuus olisi jäänyt varsin vaisuksi.

Yle on ilmoittanut vähentävänsä kotimaisen dokumentaatiotuotannon ostorahoja lähivuosina. Tämä on varsin valitettavaa, mutta onneksi rahaa sentään vielä riittää TV2:n Homoillan tapaisiin yhteistuotantoihin kansalaisliikehdinnän kanssa. Eroa kirkosta -teosta on toteutettu jo vuosia samalla perusformaatilla. Homoilta ammattinäyttelijöineen tarjosi formaatin kaipaamaa uudistumista. Eroa kirkosta -teosta täydennettiin Homoillassa onnistuneesti politiikalla sekä seksuaalinen vähemmistö -kortilla, mikä ei ollut juolahtanut alkuperäistekijöiden mieleen. ‘Homoilta’ sellaisenaan vakiintunee uudissanaksi viittaamaan asiaan, jolla ei ole yhtään mitään merkitystä yhtään minkään suhteen, mutta on voimakkaasti henkilökohtainen ja aiheuttaa valtaisan hässäkän. Odotamme Kielikellon määritelmää homoillalle.

Eroa kirkosta peilautuu kiinnostavasti toiseen tuoreeseen ensi-iltaan Yleislakko 15.10.2010 (arvio tästä). Jos Yleislakko olisi vastannut toteutukseltaan kirkosta eroamista ja olisi esimerkiksi mahdollistettu lakkoilu netissä painikkeella, niin Yleislakon loppu olisi voinut olla tyystin toinen. Kiintoisaa on myös nähdä mikä on Ylen seuraava yhteistuotanto: Veroilta? Valtioilta? Perheilta? Työpaikkailta? Eroaminen on nyt muodikasta ja jostain suomalaisen pitäisi saada erota, mielellään kerran viikossa, jotta illuusio yksilöllisyydestä säilyisi.

Suitsuttelua ansaitsee myös teoksen esimerkilliset erikoistehosteet: ennakoiva tilastointi. Se ei tyydy vain toteamaan eronneiden määrää vaan sisältää myös ennusteen eroavien määrästä. Tämä edustaa uudentyyppistä ajattelua kansalaisliikehdinnässä ja aktivoi osaltaan suoraan toimintaan. Toivottavasti muutkin kansalaisliikehdinnät hyödyntävät tätä piirrettä. Olisi esimerkiksi kiintoisaa nähdä ennuste teoksesta PvV eli Persut vastaan Vihreät – Apupuolue iskee (arvioitu ensi-ilta 17.4.2011). Nettiperimätiedon mukaan Dark Horse Comicsilta onkin jo tulossa PvP-sarjakuva ja 20th Century Foxilta jatko-osa.

Masinoinnin näkökulmasta Eroa kirkosta – Homoilta-laajennusosalla – on vuoden ehdottomia merkkiteoksia. Olisi enemmän kuin suotavaa, että sen toteutustapa saisi jäljittelijöitä kotimaisessa kansalaisliikehdintä -tuotannossa. Kaduille ja jonoihin ei keräänny enää kuin Suomen ulkoistettu sosiaalipolitiikka. Vallankumous ja suora toiminta pitäisikin tarjota nimenomaan netitse nautittuna, omalta kotikoneelta tai mieluiten työajalla.

Kiitämme ja moitimme (+ + +/- – -)

• Alkuperäiset kätilöt: – Tekijät löytää hieman kaivamalla, mutta voisivat olla näyttävämminkin esillä edes saitilla
• Ankkuriobjekti: + + + Esimerkillisesti valittu. Konsepti on helppo viedä kansainvälisille markkinoille
• Fokus ja tavoite: + + + Selkeä ja konkreettinen
• Hubi: – - -: Toimintaa ei kanavoida missään, mutta kantaaottava sisältö tukee erittäin tehokkaasti viraalimarkkinointia
• Kätilöinti: + + + Joukkoviestimet valjastettiin onnistuneesti tekijöiden pysyessä taustalla
• Sitouttaminen: + + + Teos tarjoaa suoraa toimintaa netitse eikä tarvitse mennä häpeilemään seurakunnan kansliaan erolapun kanssa

Mikä on oma arviosi Eroa kirkosta:sta? Ole hyvä ja kirjoita arviosi tai anna palluroita 1-5.

Maailmalla saati Suomessa on tehty mielestäni aivan liian vähän ammatillista arviointia netissä ‘itseorganisoituvista’ vallankumous- ja mellakka-tapahtumista. Elokuva- ja peliarvostelijoita löytää kyllä nykyään nopeammin kuin wlanin Jklstä. Tapahtuma-arvioinnissa näkisin sen sijaan aivan uuden ammatillisen kriitikkoalueen ja puutetta on heti ryhdyttävä paikkaamaan.

Kokonaisuus

Kiinnostava ristiriita-asetelma lähtee lupaavan alun jälkeen tekijöidensä hallinnasta. Dramaturginen kaari jää ohueksi, on jännitteetön ja katsoja arvaa loppuratkaisun heti alkumetreillä. Tekijöiden tuoreutta alalle osoittaa tapahtumahetken valinta ulkotiloihin syyssäässä. Huipennukselle olisi voinut esimerkiksi tarjota useita vaihtoehtoja ja osan niistä netin äärellä.

Mediajulkisuus valjastettiin erinomaisesti ja esitykselle saatiin valtavat kulissit, jonne itse esitys sitten hukkuikin. Tapahtuman parasta antia olikin sen valtaisa viihdearvo. Tapahtuma sai suuren institutionaalisen asiantuntijajoukon, mukaan lukien kriitikko, arvioimaan tapahtumaa etukäteen. Kokonaisuudessaan tapahtumaa voi suositella koko perheelle, nuoremmat saavat samalla yhteiskuntavalistusta vanhempien tietämyksen puitteissa.

Kiitämme ja moitimme (+ + +/- – -)

• Alkuperäiset kätilöt: – - – Liian pitkään anonyymeja, ei tiedetä onko tämä hiippapäisten vai agitaattorien meininkiä
• Ankkuriobjekti: – - – Ei mitään mikä selittäisi mistä on kyse ja mitä ihmiset voisivat jakaa (paitsi linkki FB-ryhmään eikä siitäkään ollut lyhytlinkkiä)
• Fokus ja tavoite: + + selkeä, konkreettinen päivämäärineen
• Hubi: + FB sopii massamobilisointiin ja jossain määrin organisointiin, mutta sitä ei toteutettu muualla esm wikillä
• Kätilöinti: – - Idean ja aktiopäivän välillä innoitettiin hyvin niukasti
• Sitouttaminen: – - – Pelkällä Tykkää -täpällä saadaan ihminen muistamaan edes Tykkäämisensä ehkä 3 min

Mikä on oma arviosi Yleislakko 15.10.2010:sta? Ole hyvä ja kirjoita arviosi tai anna palluroita 1-5.