Verkkovoimaa – väkijoukot netissä

Blogi itseorganisoituvasta ja kollektiivisesta toiminnasta internetissä

Kuinka asiat voisivat toimia: Punainen nappi

with one comment

Erityisesti Jokelan ja Kauhajoen tapaukset ovat innoittaneet suomalaisen poliisin kehittämään niin sanottua Punaista nappia. Idea lienee rantautunut Norjasta, jossa se on enemmän tai vähemmän käytössä.

Punaisen napin idea on suunnilleen, että samoileva netti-ihminen voisi aina äkkiseltään, mielestään epämääräistä aineistoa kohdatessaan, ilmoittaa mielestään arveluttavasta sisällöstä poliisille joka sitten tutkisi ilmiannot.

Idea on hyvä, mutta julkisuudessa esitetty toteutustapa ei ole vakuuttanut itseäni aivan täysin. Esimerkiksi 1) Galtsu oletettavasti ryhtyy tähän poliisin ehdotukseen erittäin mieluusti, 2) Googlen YouTubessa se voi jäädä muiden keskeneräisten asioiden pinoon ja 3) jossain Spreekillers.orgissa, joka listaa näitä hulluja, todennäköisesti listaa ylläpitävä anonyymi taho kertoo kavereilleen: ”Wau, Suomen poliisi noteeraa meidät, tarjoavat punaista nappia”.

Edelläesitetystä syntyy Napille kuusi tasoa:

1) yhteistyöpalvelut kuten Galtsu
2) Suomen lainsäädännön ulkopuolella olevat, periaatteessa myönteiset tahot, kuten YouTube
3) EU-tason palvelut esm Saksassa, joihin voisi päästä käsiksi jos säädettäisiin lakia, mutta eivät ilman ukaasia liitä Nappia vapaaehtoisesti
4) Spreekillers.org ja vastaavat palvelut joita ei Suomesta tai EU:sta voida sulkea, eivätkä ota Nappia vaan päinvastoin kiihottuvat viranomaisten kiinnostuksesta
5) IRC, pikaviestimet kuten mese, mikrokanavat kuiten Twitter ja Jaiku
6) FreeNet, Darknet ja muu ’todellinen netti’, mistä kenenkään ei tarvitse tietää yhtään mitään ;)

Kaikilla näillä tasoilla voidaan levittää arveluttavaa kalaa. Vallitsevan Punainen nappi -ajattelun mukaan mennään ilmeiseimpiin 1 ja 2. Niillä ei kuitenkaan, valitettavasti, ole yhtään mitään vaikutusta :i

Toisaalta Punainen nappi on oikeilla jäljillä. Kertaluonteiset purske- tai pisaratappajat haluavat maksimoida julkisuutensa postuumisti. YouTubeen iskeminen ja videoiden kategorinen poistaminen olisi selkeä siirto. Jos nämä hullut eristettäisiin YouTubesta, niin he joutuisivat etsimään vähemmän suosittuja videopalveluita ennakkopostuumijulkisuudelleen [huh, kaunista suomea :) ]. Vähemmän suosittujen palveluiden käyttö, kuten Vimeo (vaikka on sinänsä loistopalvelu) aiheuttaisi päänvaivaa tekoa suunnitteleville ja manifestin julkaisemiselle. Julkisuus näyttää olevan yksi keskeinen tekijä näille tapauksille ja siihen kannattaisi mielestäni tarttua Nappeja suunniteltaessa.

Oma ehdotukseni on, kuten lokakuun 2008 MikroBittiin kirjoitin kolumnissani, että Suomen poliisi kehittäisi 4-tason järjestelmän.

1: nappi palveluissa – palvelun ylläpito arvioi joukkoälyn ilmiannon asteen
2: psykologit – arvioivat palvelujen ylläpidon ilmoitukset
3 – poliisi – arvioi psykologien kommentit

Näin mielestäni ikävä Punainen nappi järkeistettäisiin eri tasoille ja eri ammattilaisten seulaan ja saataisiin jokaisen ammattiryhmän osaaminen mukaan prosessiin. Nappi on ikävä siksi, että nykymuotoisesti toteutettuna siitä puuttuu kokonaisuudessaan konteksti, missä aineisto julkaistaan. Esimerkiksi tyttöjen Pro-ana -liikettä tai koulusurmavideoiden katselua ei välttämättä tarvitse pitää kovin terveellisenä. Kiinnostuneisuus niistä ei kuitenkaan tee ihmisestä vielä rikollista tai uhkaa yhteiskunnalle, pikemminkin itselleen.

Itse olen sitä mieltä, että joku oli pakko liiskata tapettiin ja Kauhajoen tapauksessa se oli yksi kauhajokelainen poliisi, joka ymmärtämättömyyttään päästi yhden hullun liikenteeseen. Ei kyseinen poliisi ollut vastuussa vaan yhteiskunta joka ei ymmärrä nettiä. Miksei esimerkiksi poliiseja koulutettu Jokelan jälkeen tunnistamaan piirteitä? Niinikään Kauhajoen jälkeen selvisi, että useimmat poliisit eivät pääse nettiin. Ja jos päsevät, niin eivät nimenomaisesti esimerkiksi YouTubeen, joka on näiden aineistojen keskeinen levityskanava.

Ylläesitetyllä Nappi-mallilla jokainen pääsisi keskittymään omaan osaamiseensa: kansalaiset erottamassa fanittamisen ja sekopäisyyden; palveluiden ylläpitäjät erottamassa hullut genreistä ja trendeistä ja lopulta poliisi mähkimässä myöntääkö aseenkantolupa tai ei – edellisiin tasoihn ja niiden käsityksiä kuunnellen.

Ja sitten lopuksi se 4. Tein heti Kauhajoki-tragedian jälkeen iltapäivällä pika-verkostoanalyysin. Kävin manuaalisesti läpi hieman koulusurmia fanittavia tunnereita ja jo Jokelan myötä tapettuja tunnareita YouTubessa, uusia tunnareita etc. Ruudullani oli selkeä kuva näiden hullujen verkostosta netin sisällä ja aktiviteetit sivutuotteena. Pari päivää käsityötä tai keskinkertainen kaivuri (crawler) tuottaisi näkyviin koulusurmafanien perusverkoston netissä. Sen pohjalta voisi sitten joku asiantuntija jatkaa itse uhkan arvioinnissa.

Yksittäisten poliisien määrä ei riitä millaan, vaikka niitä olisi 100 000. Mallia kokeiltiin taannoisessa Itä-Saksassa. Oleellista olisi hajauttaa toiminta eri tahoille, kunkin tahon erityisosaamista hyödyntäen.

Written by kariahintikka

maaliskuu 12, 2009 klo 1:58 am

Kategoria(t): crowdsourcing

Yksi vastaus

Subscribe to comments with RSS.

  1. […] Kuinka asiat voisivat toimia: Punainen nappi « Verkkovoimaa – väkijoukot netissä Hintikka analysoi kouluampumisten jälkeen ehdotettua ideaa verkkosivuille sijoitettavasta "punaisesta napista", jolla epäilyttävää aineistoa näkevä käyttäjä kukavaan voisi ilmoittaa aineistosta poliisille. (tags: internet sosiaalisuus yhteiskunta yhteisöllisyys) […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: