Verkkovoimaa – väkijoukot netissä

Blogi itseorganisoituvasta ja kollektiivisesta toiminnasta internetissä

Nettiväki-tyypittelyä Max Weberin hengessä [osa 2/3]

with 5 comments

Periaatteessa jokainen sosiologian klassikko Ferdinand Tönniesistä Georg Simmeliin sopii nettiväen tarkasteluun aika mainiosti. Aloitetaan Max Weberistä.

Nettiväki on ihan väitökseni kannalta sikäli kiintoisa, että kun verkkovoima edustaa keskimääräistä etevämpää kollektiivista toimintaa, niin loogisesti ajateltuna olisi olemassa myös keskimääräistä kollektiivista alisuorittamista.

Voin olla väärässäkin, mutta näppituntumalta oletan, että nettiväessä on pitkälti kysymys sosiaalisesta ja kollektiivisuudesta. Siksi tarjoilen erilaista selitysmallia kuin viime aikojen ansiokas nettiväki-pohdinta [kts. osa 1]. Vaikka nettiväki koostuu yksilöistä, niin keskeistä on sen kollektiivisuus. Aika harva jaksaa kirjoitella loputtomiin jos kukaan ei lue eikä reagoi. Toisaalta eri tutkimusalat tuottavat hieman erityyppisiä vastauksia.

Esm Twitter on viime kädessä hyvin yksilöperustaista massaviestintää. Välineen luonne ei mahdollista järin reflektoivaa ja muihin reagoivaa kommentointia. Kommenttien ’laatuun’ Twitterissä vaikuttavat myös nickien varaaminen ja tunnistaminen sekä seuraamisesta (following) syntyvä yksinkertainen suodatus. Twitter saattaa olla nettiväkeä tulvillaan, mutta se ei näy vaan sitä pitää erikseen seurata.

Laatu -kysymyksestä ei sen enempää tässä, kts. osa 1: nettiväellä viitataan jotenkin laaduttomampaan ja rahvaanomaisempaan kuin joidenkuiden toisten keskustelu. Twitteristä poiketen www-foorumeilla ja esm Facebookissa nähdään alustasta riippuen heti muun muassa yksittäisten kommenttien määrä threadissa so. keskusteluketjussa, vastausten määrä, lukukertojen määrä etc. Jos jotain anonyymin nettikirjoittelijan päässä liikkuu, niin toki oman käsityksensä julkisuuden maksimointi – mikä tosin hukkuu muiden samoin toimivien massaan.

Threadit ovat itseohjautuvia: useimmista uutisista (joissa on kommenttimahdollisuus) tai threadin avauksista ei voi tietää miten ne lähtevät vetämään. Toki esm maahanmuutto- ja ruotsinkieliteemat kirvoittavat kommentteja oletettavasti =). Kun jos / kun lähtee, niin se kumuloi lisää niin lukijoita kuin kommentoijiakin.

Epäsosiaalisen toiminnan tyypit

Max Weber määritteli jo 1903 sosiaalisen toiminnan tyyppejä (esim. Gronow & Noro & Töttö 1996). Voi olla että muitakin on kehittynyt vuosien varrella. Esm yksi tapaus on terrorisoinut Sometu -verkostoa jo pitkään ja aktiviteetit osuvat aika sopivaisesti täydenkuun tienoille. Toisaalta kuuhullut voidaan laittaa tyyppiin 4.

Lisäksi netti mahdollistaa esm pitkäjänteisen trollaamisen, provoilun ja aggroilun. Niillä ei pärjää pitkään materiaalisen todellisuuden yhteisöissä tai verkostoissa – kommunikointimuotoina ne sopivat ehkä saunailtoihin, polttareihin ja muihin sosialisiin erityistilanteisiin.

Mutta ei Max turhaan ole klassikko. Jaottelua voi käyttää myös netin epäsosiaalisen toiminnan tyypittelyyn:

  • Päämäärärationaalinen
  • Arvorationaalinen
  • Affektiivinen so. tunteenomainen
  • Traditionaalinen eli tottumus

1) Päämäärärationaalinen hakee tiettyä tavoitetta tai tarkoitusta, kuten nimbyt tai ydinvoiman vastustajat ja puolustajat. Esm L on klassikko, joka tiettävästi onnistui tappamaan koko Tietotyhteiskunta.fi:n keskustelun rationaalisella ja sinänsä faktisella argumentoinnillaan.

2) Arvorationaalinen tekee samaa, mutta uskoen johonkin esteettiseen, eettiseen tai muuhun itseisarvoiseen seurauksista piittaamatta. Tyyppi 1:n ja 2:n välinen ero voi olla väliin hienojakoista. Keskeisenä erona on, että kommentointia ei välttämättä argumentoida, koska rationaalisesti katsoen asiat vain nyt ovat näin koska ne nyt vain ovat näin.

3) Affektiivinen so. tunteenomainen toimii kunkin hetken tunnetilan pohjalta. Tänne kilahtavat Kurosen, Piipon, Thorsin yms. teilaajat. Luen nettiuutiset, koen voimallisesti, kirjoitan kommentin, olen olemassa.

4) Traditionaalinen eli tottumukseen perustuva tekee näin kun näin on aina ennenkin tehty. Tälle tyypille netti tarjoaa viriketilan entisten vessan seinien ja lehtien mielipidepalstojen ilmaisuille ”Meitä on monta” ja ”Yksi monien puolesta”.

Tarkkaan ottaen Max puhuu ideaalityypeistä, joita ei välttämättä esiinny kuvatusti ’puhtaina’. Lisäksi jotta ihmisen käyttäytyminen olisi netissä riittävän sekavaa, hän saattaa eri tilanteissa esiintyä eri tyyppeinä tai näiden yhdistelmänäkin. Usenetin klassiset flamewarit eli leimahdukset kuten pc vs. mac on kouluesimerkki. Keskeistä on myös oivaltaa, etteivät esimerkiksi viharyhmät edusta mitenkään homogeenisesti tiettyä tyyppiä vaan seassa on niin omalla nimellään reilusti kirjoittelevia, vakiintuneita nimimerkkejä kuin anonyymiksi itseään luulevia.

Muitakin tapoja nettiväen palastelemiseen on, mutta Weberin ideaalityypeillä on vaivatonta alkaa hahmottaa mitä tehdä minkäkin ryhmän kanssa. Vaivattomuus on suhteellista. Blizzard joutui tuoreeltaan taipumaan siihen, että World of Warcraft -massiiviroolipelin foorumeilla jatketaan anonyymisti eikä oikeilla nimillä.

LÄHTEET:
Gronow, Jukka & Noro, Arto & Töttö, Pertti (1996). Sosiologian klassikot. Gaudeamus Kirja.

Written by kariahintikka

heinäkuu 13, 2010 klo 7:48 am

5 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Sait minut miettimään hyvin käytännönläheisiä asioista L-viittauksellasi. Tuli mieleen L, joka ahkeroi kommentoimalla Foresight.fi:ssä. Monen muun paikan ohella.

    Aktiivisilla kommentoijilla on pitkä histoeria eri välineissä. Paikallisradioissa esimerkiksi juontajat oppivat tunnistamaan puhelinnumerosta, kun se yksi ja sama iänaikainen soittaja pyrkii linjoille. Jos muita soittajia on tarjolla, tätä ainasoittajaa väistetään.

    Tuija

    heinäkuu 13, 2010 at 8:48 am

  2. Juu. Hienoa pohdintaa. Itse törmäsin ystäväni kautta erittäin aktiiviseen ja kehittyvään oppivaan organisaatioon (asiantuntijayritys) joka suunnitteli yrityksen sisäisen Wikin/Blogien käyttöönottoa. Organisaation johtaja vaihtui. Yrityksen henkilöstö käytti sisäisen kommunikaation ja ajatustenvaihdon välineenä tuolloin sähköpostia, koska muita välineitä ei ollut. No, uusi johtaja häkeltyi suorasukaisesta, poukkoilevasta ja erittäin avoimesta sähköpostikirjeenvaihdosta kommentteineen ja lopulta ahdistui siinä määrin, että omilla kommenteillaan ja mitätöinneillään ajoi keskustelut alas – tappoi ne. Tuttavani joka oli yrityksessä tuolloin töissä kertoi keskustelun alasajamisen vaatineen n. 4 viikkoa. No, tuli vain mieleen että millaisen kypsyyden vallitessa ja miten ohjata ja ajaa blogi/some hallitusti ylös…

    pekka kähkönen

    heinäkuu 15, 2010 at 11:12 am

    • Tuija & Jaakko, kiintoisaa että molemmat kiinnitätte huomiota yksilöön, joka suoriutuu tavoittelemistaan toimista sutjakammin kuin kokonainen nettiväki :i Esm viharyhmässä voi olla kymmeniä tuhansia fanittajia – ja ehkä kymmeniä tai joitain satoja fanitusta aktiivisempia, 1-9-90-säännön hengessä. Mitenkään yksilöimättä suomalaisia ex-Saksan kannattajia, niin osasyynä kotimaiseen laimeuteen on poliisin kommentin mukaan näkyvien yksilöiden puute. Jotkut ovatkin jo ottaneet asiakseen korjata puutteen – nimenomaan netitse.

      L-yksilöiden kohtaaminen on kuitenkin hieman eri asia kuin vellova nettiväki. Ellei @Herra ole lomilla, niin pyydän häneltä kommentin tähän :)

      Tuo Pekan mainitsema kertaalleen rutattu somen ylösajo formaalissa kollektiivissa, up’n’runnin’, olisi erittäin positiivinen haaste. Yleisesti ottaen sosiaalisissa kollektiiveissa on oikeastaan helpompaa lähteä rakentamaan tyystin uutta kuin kertaalleen rutattua, vaikka kyseessä olisi suunnilleen sama osallistujapopulaatio.

      kariahintikka

      heinäkuu 16, 2010 at 12:08 pm

  3. Hyvältä vaikuttaa jaottelu, kunhan tosiaan muistaa, että tyyppien lisäksi voi kyse olla tyyleistä. Eli sama ihminen voi tilanteesta riippuen kuulua useampaankin tyyppiin – jopa samanaikaisesti. Esim. yksittäisestä pidemmästä nettikirjoituksesta voi löytää elementtejä useasta tyypistä.

    Jaakko Suominen

    heinäkuu 15, 2010 at 11:48 am

  4. Kopioin tähän omin lupinen Heli Helsky Salosen jättämän kommentin Facebookissa, kiitoksia Helille:

    ‎Quoted: ” Lisäksi jotta ihmisen käyttäytyminen olisi netissä riittävän sekavaa, hän saattaa eri tilanteissa esiintyä eri tyyppeinä tai näiden yhdistelmänäkin .”

    Heli: ” – Kiinnostaa tietää, mihin luokkaan luet itsesi, paitsi että et ole epåsosiaalinen eli et kuulu niitä mihinkään, tosiin kai ne pätevät myös ns. ’oikeisiin ihmisiin’? – Tää on tosi hauska aihe, jotenkin vain tuo ylemmyydentunne ärsyttää, mutta ei kai sille voi mitään, kun kuuluu luokkaan 4 – epäsaosiaalinen käytös ja affektiivinen ilmaisu?

    Helillä on hyvä pointti, mutten ajatellut ylistää itseäni nettiväen yläpuolelle. Ilmiö kiinnostaa ihan akateemisesti, josko siitä voisi oppia jotain ja osaltaan saada kv-käsimerkkejä vuorovaikutteisempaa kommunikaatiota netissä. Vastailin seuraavasti:

    Yritän tässä vaiheessa vain saada tolkkua koko aiheeseen. Varmaan jokainen kuuluu välillä jokaiseen luokkaan ja toisinaan useaan yhtaikaa, mielialan, kuun asennon ja parisuhteen olotilan tai sen puutteen vaikutuksesta.”

    kariahintikka

    heinäkuu 16, 2010 at 12:17 pm


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: