Verkkovoimaa – väkijoukot netissä

Blogi itseorganisoituvasta ja kollektiivisesta toiminnasta internetissä

Verkkovoima -käsitteen määrittely julkaistu (vihdoin)

with 4 comments

Olen joitain vuosia kirjoitellut verkkovoimasta yhtenä joukkoälyn muotona ja viljellyt sen määritelmääkin. Termi on johtanut ilahduttavaan omaksumiseen ja variaatioihin, kuten verkkovoimailu. Akateeminen tai teoreettinen puoli on kuitenkin jäänyt avaamatta.

Syy on yksinkertainen: kokoomateos Verkostojen liikettä ja artikkelini siinä pääsi vasta nyt julkiseen jakeluun. Kirja koki pitkän ja monipolvisen taipaleen eri kustantajilla ja lopulta toteutettiin maksuttomana nettijulkaisuna. Englanninkielinen johdatus verkkovoimaan (netcrowds) pääsi jo 2008 MindTrekin ACM-lyhytpaperiksi (maksullinen ei-jäsenille).

Verkostojen liikettä -opuksen toimittajat Esa Konttinen ja Jukka Peltokoski ovat julkaiseet viljalti keskeisiä havaintoja uusista yhteiskunnallisista liikkeistä. Yksi hiedän tunnetuimmista teoksistaan, ainakin yliopistotasolla, on Ympäristöprotestin neljäs aalto. Eläinoikeusliike ja uuden polven ympäristöradikalismi 1990-luvulla. SoPhi, Jyväskylä. Minerva Kustannus Oy (2004). Suosittelen lämpimästi kuten tätä uutukaistakin.

Viime vuosina liike-elämässä on tapahtunut paljon. Esan ja Jukan uusi antologia kartoittaa monipuolisesti erityyppisiä ’uusista uusimpia’ liikkeitä ja teoriakenttää. Muita kirjoittajia ovat muun muassa Tapio Häyhtiö & Jarmo Rinne, Pertti Lappalainen ja Leo Stranius. Useissa opuksen teksteissä on jo selkeä shifti nettiperustaisen kansalalaisliikehdinnän tarkasteluun ja kannattaa silmäillä ihan vaikka tekstien lähteiden vuoksi. Vastaavaa opusta ei Suomessa vielä ole.

Verkostojen liikettä -teoksen linkin levittäminen on enemmän kuin suotavaa, siihen jopa kannustetaan :)
http://j.mp/f8ReOG

Verkkovoiman käsite

Kerrataanpa taas, kun verkkovoima on blogini pääteema: suuri joukko satunnaisia ihmisiä voi organisoitua ja toimia ilman muodollista koordinointia nopeasti, tehokkaasti, tilapäisesti ja globaalisti yhteisen konkreettisen päämäärän toteuttamiseksi tietoverkkojen välityksellä.

Oleellista tuossa on, että verkkovoima toimii ilman mitään muodollisia käskysuhteita, ulkopuolista fasilitointia tai kätilöintiä. Näin se eroaa esm James Surowieckin ansiokkaasta The Wisdom of Crowdsista. Sittemmin on osoittautunut, että verkkovoima ei ole mikään vastavoima instituutioille. Esm hallinto voi tehdä verkkovoiman kanssa yhteistyötä, kuten USA:n CDCemergency jahtasi FluTrackerilla pandemiahavaintoja vapaaehtoisten kanssa Twitterissä 2009. Tuosta casesta voi lukea tarkemmin Journalismikritiikin vuosikirjasta 2010.

Verkkovoima on yksi joukkoälyn muoto. Parhaiten se toimii kollektiivisessa ongelmanratkaisussa ja informaation hankinnassa, kuten Myyrmannin räjäyttäjän henkilöyden (2002) tai Tsumani-uhrien selvittämisessä (2004-2005) ja nimenomaan informaation tuottamisessa ja jakamisessa. Informaatiota voidaan ajatella kollektiivihyödykkeenä, joka ei ole keneltäkään pois, vaikka sitä jakaakin. Sen sijaan kun ollaan jakamassa taloudellisesti niukkoja resursseja, kuten vaikkapa Pepsit tai pesäpallon Sopupeli, niin verkkovoima epäonnistuu surkeasti.

Kun aloitin akateemisen tutustumisen verkkovoimaan 2005, niin sen jälkeen on tapahtunut paljon. Vaikuttavuuden näkökulmasta erityisesti Facebook- mutta myös Twitter – on alkanut toimia hubina eli taustakanavana, joka on verkkovoiman yksi perusedellytys. Itse en kuitenkaan laskisi verkkovoimaksi suoraviivaista kirkosta eroamista tai Yleislakon 15.10.2010 fanittamista eli tällaista ”Paina nappia Hakkarainen” -kansalaisaktiivisuutta. Verkkovoimassa on kyse monitahoisista ongelmista, joiden tavoitteet ihmiset asettavat kollektiivisesti itselleen ja sen jälkeen ratkaisevat ne.

4 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Kiinnostava tematiikka.

    Tuli mieleen tuosta verkkovoiman määrittelystä Karl Polanyin kaksoisliike tai yhteiskunnan itsepuolustus, joka tapahtuu juurikin niin, että ”suuri joukko satunnaisia ihmisiä voi organisoitua ja toimia ilman muodollista koordinointia nopeasti, tehokkaasti, tilapäisesti ja globaalisti yhteisen konkreettisen päämäärän toteuttamiseksi tietoverkkojen välityksellä”. Ehkä erotuksena sinun käsitteeseesi Polanyi ei (vuonna 1944) puhu tietoverkoista ja globaalin tason sijaan käsittelee lähinnä ”yhteiskunnan” tasoa. Nämä lienevät kuitenkin lähinnä kosmeettisia eroja. Merkittävämpi ero ymmärrykseni mukaan on se, että Polanyi puhuu hyvin ylätason prosesseista (pääakseli on markkinaliberalismin ja ”yhteiskunnan itsepuolustuksen” välillä), siinä missä sinulla on kysymyksessä paljon nopeammat ja ohimenevämmät liikehdinnät.

    Jos Polanyi ei entuudestaan ole tuttu, tutustuminen alkaa sujuvasti esim. Risto Heiskalan esipuheesta Suureen murrokseen. Suuri murros on arvosteltu Sosiologia-lehdessä (3/2009) ja uusimmassa numerossa on myös vertaileva artikkeli Polanyin ja Wallersteinin ajattelusta.

    Juho Karvinen

    lokakuu 25, 2010 at 10:16 am

    • Juho, kiitos vinkistä. Tuo on erittäin kiinnostavaa. Taannoin pohdin blogissa nk. nettiväen selitysmalleja Max Weberin (1903) hengessä. Ehkä netti tarjoaa jotain uuttakin, mutta on sivistynyttä löytää ja tunnistaa varhaisia ajattelijoita. Voidaan sanoa myös niinkin, että aikoinaan 1800-luvulla esimerkiksi jo Gustave Le Bon ennakoi aika hyvin ja analyyttisesti nykyisen nettiliikehdinnän sielunmaisemaa, kuten Yleislakko 15.10., Eroa kirkosta tai taannoinen Lordi-fanit vs. Seiska.

      kariahintikka

      lokakuu 26, 2010 at 5:00 pm

  2. Lukeminenhan ei maailmasta lopu kesken. :) Netti on empiirisenä ilmiökenttänä todellakin uudenlainen, mutta käsitteellisten edeltäjien (esim. joukkopsykologia, kaksoisliike) tunnistaminen on tosiaan suotavaa. Se myös lieventää katkos-mielikuvaa, joka uudenlaisten empiiristen ilmiökenttien yhteydessä usein muodostuu. Netti on uusi mutta ihmiset ovat vanhoja, pitkälti myös ihmisten toimintatavat ovat vanhoja.

    Juho Karvinen

    lokakuu 26, 2010 at 5:28 pm

    • Nyt heitit kyllä aivan nk. nettitutkimuksen ydintä tiskiin: Kaikki uusiksi ja netti vs. Tähän mennessä tehty tutkimus ihmiskunnassa :) Esm Nokialla oli aikoinaan suuri epäjatkuvuus-teoria, joka vaikutti suoraan tuotekehitykseen, että tässä on nyt tällainen epäjatkuvuuspiste nimeltä netti. Toki näin olikin, osittain, mutta ihmiset so. ostajat eivät ehkä muutu *niin* nopeasti. Vaikka toki uudet tarpeet ohjaavat kulutuskäyttäytymistä etc.

      Mutta noin tutkimuksellisesti, JY:n Esa Konttinen ja Martti Siisiäinen ovat avittaneet kovasti tämän katkoksen mähkintään. Allekirjoitan aivan täysin, ettei tässä mitään erityistä katkosta ole so. aiemmat tutkimukset ja teoriat pätevät (hyvin pitkälle) edelleen. Netti ei periaatteessa ole mielestäni sen kummallisempaa kuin vaikkapa maaseutuyhteisöjen romahtaminen 1800-luvulla suurkaupunkien kustannuksella.

      Itse yritän löytää jotain tolkkua noista netin ominaispiirteistä, vaikuttavatko ne jotenkin, kuten a) äärimmäinen nopeus, b) periaatteellinen globaali julkistuus (mallia YouTube) sekä c) perinteisen kylätapahtuman ja sähkökaappeihin julisteiden liimaamisen korvautuminen Fcebook-ryhmällä tai -sivulla. Muitakin on, mutta ehkä tuossa keskeisimmät äkkiseltään :)

      kariahintikka

      lokakuu 26, 2010 at 6:12 pm


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: