Verkkovoimaa – väkijoukot netissä

Blogi itseorganisoituvasta ja kollektiivisesta toiminnasta internetissä

Archive for the ‘ilmiöt’ Category

Jaikun µmassaexodus asutti Twitterin ja Qaikun

leave a comment »

Näyttää siltä, että Jaikun verkostoinvaellus vihdoin huilaa. Kuten on ympäri blogosfääriä todettu, Google ei sitten alkanutkaan kehittää Jaikusta yhtään mitään vaan pikemminkin se alkoi hajota käsiin.

Kari Haakana totesi yhtenä ensimmäisistä 14.12.2008, että on aika siirtyä Twitteriin – ihan ammatillisista syistä. Aivan totta. Kirjoitin itsekin Twitterin eduista ja kohinan merkityksestä ammatillisesti MikroBittin kolumnin 09/02. Julkaistuu täällä myöhemmin.

Haakanan kommentista alkoi kodittomien ja hylättyjen jaikulaisten massaexodus, kuten se ehdittiin ristiä. Mielenkiintoista on verkkovoiman kannalta, miten ihmisjoukot nykyään tosiaan lähtevät hyvinkin nopeasti liikkeelle kollektiivisesti ja aiemmat verkostot alkavat muodostua uudessa palvelussa. Tosin vähitellen järkeä olisi voida portata verkostonsa palvelusta toiseen.

Kari Haakana on tiivistänyt hyvin tuon jouluhyisen verkostoinvaelluksen mittakaavan pääreitteineen. Kymmenet jaikulaiset kotiutuivat Twitteriin, mutta vaellus oli vasta alussa. Viisaimmat tietäjät lähtivät kaukomaille tutkimaan muun muassa pyhän avoimen lähdekoodin Laconican päälle rakennettua Identi.can µkanava-aluetta. Jonkinlainen siirtokunta kyhäytyi Brightkiten liepeille, mutta paikka aiheutti disorientaatiota ja monet eksyivät matkalla.

Pitäisi varmaan kirjoittaa itineraari vaelluksesta. Monet näkivätkin kaikenlaisia hirviöitä ja vaaroja tutun Jaiku -µsuistoalueen ulkopuolella.

Luvattu maa siinsi kuitenkin lähempänä kuin useimmat aavistivat. Kotimaisin voimin tehty, Jaikun konseptia avoimesti hyödyntävä Qaikun tähti alkoi tuikkia taivaanrannassa. Sen tekijä Rohea on kehittänyt muun muassa palvelut Kotikotikki.net, Kuvake.net- ja Mikseri.net – kaikki suosittuja ja toimivia yhteisö- ja verkostopalveluja. Qaikussa tiedetään mitä ollaan tekemässä. Lisäksi tekijät näyttäytyvät jatkuvasti Qaikun striimissä, kehitettävää yms. voi antaa suoraan etc. Meheväinen meininki :)

Vielä epäileville, että kohtuullisen tuore Qaiku sai tänään happotestinsä. Jaikulaisten suosimaa liverapoilua – johon Twitter ei taivu – tehtiin tänään samanaikaisesti ja laajamittaisesti Mediapäiviltä ja Pikseliähkyn .alternative economy cultures -seminaarista. Populaa alkaa olla Qaikussa jo sen verran, että liverapoilun seassa syntyy myös järkevää keskustelua.

Kun tuohon yhdistetään vielä vaikkapa toisaailtainen monipolvinen keskustelu 1-9-90 -säännöstä ja Herran vinkkaamat käytännön kokemukset verkkoyhteisöjen fasilitoinnista, niin voi todeta, että Qaikussa on täysi kohinameno päällä ja sinne heti rekisteröitymään. Ei tarvitse odotella kutsua kuten Jaikussa.

Twitteriin kannattaa toki mennä myös, mutta sen logiikka ja käyttöarvo on ainakin itselleni aika erilainen. Käytän pääasiassa ammatillisesti ulkomaaksi ja seuraan, mitä esm gurut Valdis Krebs, Timothy O’Reilly, Howard Rheingold ja Clay Shirky kohisevat vierailla mailla. Siinä sivussa puffailen Netcrowds -blogiani.

Written by kariahintikka

huhtikuu 3, 2009 at 8:44 pm

Ihmisen oikeus poistaa itsensä netistä

with one comment

viilee on viime aikoina poistellut itseään eri mikrokanavilta, kuten Twitter, Jaiku ja tuore Qaiku, eikä se välttämättä käy helposti. Samaa asiaa on mähkitty esm Facebookin tiimoilta jo pitkään. Facebookissa tilanne on ollut se, että jos lähtee sieltä, niin kaikki käyttäjän tuottama sisältö on kuitenkin jäänyt Facebookin ’omaisuudeksi’. Arkietiikka viittaisi siihen, että jos käyttäjä poistuu palvelusta, niin myös kaikki hänen tuottamansa sisältö, käyttäjäloki ja muu aktiviteetti toivottavasti tuhottaisiin.

Onko käyttäjällä sitten oikeus poistuessaan tuhota omat sisältönsä?

Perinteisessä yhdistys- ja järjestötoiminnassa, komiteoissa, tyoryhmissä, yritystoiminnassa tai yhteiskunnallisissa liikkeissä tämä on helppoa. Jätetään vain tapaamisissa käyminen, katkaistaan kontaktit verkostoihin ja ehkä ilmoitetaan virallisesti siirtyminen aivan muuanne. Toisaalta näistäkin jää jälki pöytäkirjoihin, www-foorumeihin etc.

Netistä irtisanoutuminen on sosiaalisesti hieman mutkikkaampaa. Moni käyttäjä esm osallistuu keskusteluihin ja saattaa käynnistää niitä. Www-palvelun teknisestä arkkitehtuurista riippuen, kun yksittäinen käyttäjä lähtee, niin huonoimmassa tapauksessa kaikki hänen käynnistämänsä keskustelut katoavat. Niin ikään ihminen poistuu yksittäisistä keskustelusäikeistä, joiden merkityssisältö voi muuttua tyystin poistettujen kommenttien myötä.

Jaikussa ja monessa muussakin palvelussa on mähkitty vuosien varrella nk. pikkujoulu- kommenttien kelpoisuutta ja mahdollisuutta olla itsensä kanssa eri mieltä seuraavana aamuna. GMail on tuoreesti reagoinut tähän ongelmaan tarjoamalla mahdollisuuden a) alkolukita oman sähköpostin haluttuna yö- tai päiväaikana b) peruuttaa lähetetty messu viiden sekunnin kuluessa. Itselleni tuo jälkimmäinen toiminto on ollut hyödyllinen jo useampaan kertaan – viesti on lähtenyt ilman liitetiedostoa, joka on ollut viestin varsinainen pointti, ei itse viesti.

Olen varsin harjaantunut pikkujoulu -kommenttien kirjoittaja =) Mitä iltaisin tulee kirjoitettua alustuksia, esityksiä, kolumneja, sp-viestejä tai yksittäisiä mikrokanava -kommentteja, niin ollessani epävarma, nukun yön yli ja harkitsen aamulla uudestaan. Jaikussa olen tainnut tappaa viisi kommenttiani tai aloittamaani keskustelua viime vuosina.

Mielenkiintoista on, että Jaiku -verkostosta on tullut vain yksi listimisehdotus. Muut tulivat Jaikun ulkopuolelta. Tämä kuvastaa mielestäni osaltaan sitä, että ei ole hahmotettu kontekstia, missä viestit ovat olleet.

Nettimälinöissä konteksti onkin yhä tärkeämpi ominaisuus. Jos nuo viisi listimääni kommenttia laittaa pöydälle, niin asiayhteydestään irrotettuna ne epäilemättä näyttävät oudoilta. Yksi niistä koski suomalaista krakkeria, joka on jättänyt aiemman elämänsä taakseen, mutta kaipaa silti julkisuutta taidoillaan nykyelämässään. kuivalainen aikoinaan aivan oikein huomautti minulle, ettei ole välttämättä aivan tyylikästä linkittää henkilön aiempaa ja nykyistä elämää. Itse olen sitä mieltä, että linkitys oli perusteltua, vaikken maininnut edes nuorempaa krakkeritunnaria tai nykyistä nimeä. Silti, koska kommenttiani ei pidetty tarpeellisena, poistin sen auliisti.

Mutta jos ihminen haluaa poistua netistä ja kategorisesti poistaa itsensä, niin tilanne on mielestäni hieman erilainen kuin omakohtaisen ennakkosensuurin suhteen. Riippumatta siitä, onko yksilö kirjoittanut omasta mielestään epämääräistä lilluntaa tai ei, tai ei enää ylipäänsä halua olla netissä, niin itse toivoisin kyllä esitettyjen mielipiteiden säilyttämistä.

Tyyppiesimerkki on vaikka nykyään rahoitusalalla erittäin hyvin menestyvä Nalle Wahlroos. Hänen aiempi opiskelijakommunistinen taustansa ei mitenkään haittaa nykyelämää, mutta antaa perspektiiviä miehen nykypuheisiin.

Oma lukunsa on sitten ns. tavalliset ihmiset. Itse en ole sellaista vielä tavannutkaan, mielestäni jokainen ihminen on merkityksellinen omalla tavallaan. Voidaan toki ajatella, että ’tavis’ voisi poistaa itsensä haluamastaan palvelusta. Tämä on kuitenkin ajatuksellinen paradoksi: tavis ei tuota sisältöjä vaan keskittyy lurkkimaan 1-9-90 -säännön hengessä ja niinpä hänellä ei ole mitään poistettavaa.

Oleellista on ehkä omien henkilökohtaisten sisältöjen poistomahdollisuus yksittäisestä nettipalvelusta. Ehdottomasti pitää voida (yrittää) tuhota laitetut valokuvat, hlökoht viestintä etc. Sen sijaan osallistuminen kollektiiviseen ajatuksenvaihtoon ja toimintaan ei mielestäni ole vaadittavissa. Jonkinlaisena tilapäisratkaisuna, kuten vaikkapa personaleu ehdotti äskettäin, voisi olla tunnuksen lopettamisen markkeeraus.

Netti on tuonut monia uusia ongelmia, joista oma digijälki on selkeästi yksi niistä. Toisaalta on hyvä muistaa, että kyllä ihmisestä jäi aiemmassakin maailmassa puumerkki aktiviteeteista, kuten vaikkapa Maria Guzenina- Richardsonin itsensäkanssa erimieliolo osoittaa.

Written by kariahintikka

huhtikuu 2, 2009 at 10:43 am

Kategoria(t): ilmiöt, mikrokanavat, yleistä

Miksi facebookin viharyhmät tai eläkeikän nosto eivät ole verkkovoimaa

leave a comment »

Tietokone -lehden Ossi Mäntylahti käsittelee monipuolisesti yhteiskunnallista vaikuttamista netissä ja mielestäni oikeastaan kirjoittaa verkkovoiman tematiikasta. Hän käyttää muun muassa ilmaisuja Internet-yhteisöt, sosiaalisten verkostojen voima, surfaajamassat ja nettisakki. Tällainen termien kirjo on omiaan osoittamaan verkkovoimaa kuvaavan käsitteen tarpeen, mikä termin ilmaisuksi sitten ajan myötä vakiintuukaan.

Mäntylahti esimerkkeinä on muun muassa eläkeiän nostoa vastustava verkkoadressi, somalien maastapoistoa ajava viharyhmä facebookissa ja Seiska-vastainen verkkoadressi eli nk. Lordi -mellakka netissä (2007).

Mitä verkkovoima sitten on?

Olen hahmotellut verkkovoiman ominaispiirteitä artikkelissa, joka on julkaistavana. Akateemisen julkaisuaikataulun huomioiden se saattaa ilmestyä jopa jo ensi syksynä tai vuoden päästä. Niinpä blogi on omiaan astetta nopeampaan pohdintaan.

Verkkovoiman yksi tunnusmerkki on, ettei se erityisesti vastusta mitään eikä sillä ole varsinaista vastustajaa. Esimerkiksi Donatella della Portan ja Mario Dianin mukaan yhteiskunnalliset liikkeet ovat a) epämuodollisesti organisoituneita verkostoja, jotka b) perustuvat jaettuihin uskomuksiin ja solidaarisuuteen, jotka c) mobilisoituvat ristiriitakysymyksistä ja d) käyttävät jatkuvasti eri protestimuotoja.

Sekä eläkeiän noston että somalien tapauksissa episodit solahtavat aika suoraan perinteisen uuden yhteiskunnallisen liikkeen laariin ja toimintaa on vain vahvistettu netillä. Eläkeiän osalta ei voida puhua edes ’epämuodollisesta’ (a) organisoitumisesta. Tapahtumien masinoinnissa olivat julkisesti taustalla muun muassa SDP ja SAK. Sandor Vegh käyttääkin tällaisesta toiminnasta ilmaisua ’internet-vahvisteinen’. Eli puuha on siis mitä perinteisintä, mutta toteutettu netissä.

Kartoittamissani verkkovoima -tapauksissa taasen ei ole yleensä opponenttia (c) tai jos on, niin toiminta ei kohdistu siihen suoraan, eikä sen kummemmin jaettuja arvoja (b). Niinpä ei mitenkään myös protestoida jatkuvasti (d). Esimerkiksi Tsunamin suomalaisuhrien nimien nimien selvittämisessä 2004-2005 ulkoministeriötä voi pitää opponenttina, mutta toiminta ja energia ei kohdistunut mitenkään UM:n vastustamiseen, kuten vaikkapa eläkeiän nostossa tai viharyhmissä. Haluttiin vain saada nimet selville.

Seiskan tapaus on erittäin mielenkiintoinen paitsi itse episodina niin myös verkkovoiman ja määrittelyn kannalta. Toisaalta se täyttää kriteerit a) ja d). Toisaalta taustalla ei ollut järin syviä jaettuja uskomuksia b) eikä Lordin kasvojen julkistamista voi pitää järin isona ristiriitakysymyksenä minkä vuoksi ihmiset menisivät esimerkiksi vankilaan, jos vertaa vaikka eläinoikeus -liikkeeseen.

Lordi -tapauksessa on piirteitä verkkovoimasta mutta myös vain perinteisen mellakan siirtymisestä nettiin. Tapio Häyhtiö ja Jarmo Rinne ovat tehneet mainion ja syvän yleisesityksen episodista toimittamassaan antologiassa Net working / Networking: Citizen Initiated Internet Politics. Tampere University Press 2008). Esittely facebookissa.

Vaikka olenkin hieman jäävi, niin antologiaan kannattaa tutustua jos nykymuotoinen yhteiskunnallinen aktiivisuus netissä kiinnostaa. Opus on aika kattava päivitys yhdelle haktivismin perusteokselle: McCaughey, Martha & Ayers, Michael D. (eds.) (2003). Cyberactivism. Online Activism in Theory and Practice. Routledge, New York.

Arkiblogissa käsitteitä voi käyttää aivan miten parhaaksi näkee. Tutkimusmaailmassa termeillä tähdätään kuitenkin huomattavasti yksiselitteisempään kuvaukseen, jotta keskustelu olisi mahdollista ja voitaisiin viitata aiemmin tutkittuun. Se onkin yksi Verkkovoimaa -blogin tarkoitus: yhdistää ajankohtaisia blogimerkintöjä akateemiseen viitekehykseen ja päinvastoin.

Written by kariahintikka

maaliskuu 14, 2009 at 11:26 am