Verkkovoimaa – väkijoukot netissä

Blogi itseorganisoituvasta ja kollektiivisesta toiminnasta internetissä

Archive for the ‘termit’ Category

Ylen A2 Netti-ilta ja taustakanavan hyötyjä #A2ilta

with 7 comments

Ylen A2 Netti-ilta-paneeli 29.3.2011 tarjosi oivan tilaisuuden testata väitöskirjani – ja blogini – hypoteeseja ja havaintoja. Esimerkiksi Ylen Homoilta johti massiiviseen irtisanoutumiseen evankeli-luterilaisesta kirkosta. Netti-ilta ei näyttänyt vielä olevan arkistossa.

Kyseessä oli siis kaksituntinen aiheesta Muuttaako sosiaalinen media maailmaa. Toisistaan erilliset kokonaisuudet – tv-panelistit ja heitä kommentoiva netti Twitterissä – tarjoavat monipuolisesti tulkittavaa, kuten esm @J1one eli Jouni Junkkaala Tietoviikosta ehti jo koostaa.

Blogini ja väitökseni kannalta Netti-ilta twittuiluineen ei varsinaisesti edusta joukkoälyä tai verkkovoimaa, joissa molemmissa on päämäärä, tehtävä tai tavoite eli toiminnalla on jokin tarkoitus. Toisaalta Netti-ilta nettilaajennuksineen osaltaan vahvensi – tai toteutti – casena verkkovoiman, itseorganisoitumisen, joukkoälyn sekä yleisemmin netin ja sosiaalisen median lainalaisuuksia ja mekaniikkoja.

Joukkoälyn toimivuus tv-ohjelmassa

James Surowieckin joukkojen viisauden (The Wisdom of Crowds) edellytyksistä täyttyi kolme sekä studiossa että netissä: a) osallistujien näkemyksissä oikeasta informaatiosta on diversiteettiä eli hajontaa, b) ne ovat riippumattomia toisistaan, c) osallistujat soveltavat omia tai paikallisia tietojaan ja d) näkemykset aggregoidaan eli kootaan keskitetysti. Koostaja voi olla sinänsä yksittäinen ihminen, organisaatio, liike tai muu toimija.

Hublla eli taustakanavalla tarkoitan nettikommunikaatiovälinettä tai -kanavaa, joka kootusti ja keskitetysti välittää viestit kaikilta kaikille ja tukee toiminnan integroitumista. Eli Surowieckin edellytystä d).

Studiossa tosin diversiteettiäkin oli vaalien vuoksi vähemmän. Monet ilmeiset panelistit ovat vaalikaranteenissa ja Netti-illan lähetysajankohta ei ollut edellytyksiltään parhautta. Lisäksi voidaan olla montaa mieltä, pääsivätkö analyyttiset esiin noin isolla joukolla ja keskustelunomaisella formaatilla, missä teemoja oli liikaa [Lisätty 110330-1645: panelisti *Jussi Lähde* kommentoi tapahtunutta osaltaan]. Tykkäyksillä, diggauksilla ja peukuilla on oma roolinsa joukkoälyn aggregoinnissa ja niitä ei käytetty tässä.

Twitteristä ei ole taustakanavaksi

Sekä netistä että studiosta uupui kuitenkin hubi eli taustakanava, jossa tehdään Surowieckin tarkoittama aggregointi ja synteesi joukon aivoituksista. Tv-ohjelmassa tämä on usein toimittaja. Netissä se voi olla periaatteessa kuka vaan. Mutta nykyään se hoituu automaattisesti taustakanavaa käyttämättä.

Twitter on armoitetun murheellinen taustakanavaksi. Käyttöliittymänsä ja viestinnän esitystapansa vuoksi se sopii tehokkaaseen mobilisointiin ja massaviestintään mutta ei esimerkiksi keskusteluun, toiminnan organisointiin tai koordinointiin, työnjakoon tai dokumentointiin.

Taustakanavaksi sopii sellaiset nettityökalut ja -välineet jotka käyttävät jollain tavalla rakenteistettua keskustelun esittämistapaa tai muuta jäsennystapaa. Onnistuneissa verkkovoima-tapauksissa niitä on olleet esimerkiksi blogit, G Maps, IRC, Qaiku / Jaiku sekä foorumit kuten MuroBBS.

Taustakanavan hyötyjä

Yksistään crowdsourcing eli joukkouttaminen Qaikussa ja ammoin Jaikussa demoavat taustakanavan rooleja, kuten

  • keskusteluista saa nopeasti käsityksen myöhemminkin – ja niiden aikana
  • niihin on helppo linkittää ja niitä on helppo jakaa ja tallentaa
  • uudet osallistujat pääsevät nopeasti mukaan
  • saa käsityksen mitä tiedetään ja mitä on jo tehty
  • aineistot on saatavilla helposti uusiokäyttöön

Konkreettinen esimerkki Twitterin heikkoudesta taustakanavaksi on että tarvitaan @J1onen tai tämän kaltaisia blogimerkintöjä jotta saisimme edes jonkinlaisen käsityksen mitä 29.3.2011 #A2ilta-floodissa tapahtui. Säiettä on työlästä saada helposti käsiinsä, ihmisten kommentit menevät ristiin ja niitä retwiitataan – turhaan etc.

Facebookissa Netti-ilta-keskustelu hajosi Twitterin tapaan hieman samoista syistä henkilövetoisiksi atomeiksi, kuka nyt sattui tuntemaan kenetkin ja kommentoimaan minnekin. Periaatteessa FB:n Sivu voi koota jotenkin keskusteluja, mutta senkin käyttöliittymä on varsin vaatimaton näihin tarkoituksiin.

Henkilökohtaisesti – ei tutkimuksellisesti – on varsin nahkeaa, että esimerkiksi Qaikua on käytetty jo vuosia kollektiiviseen keskusteluun live-lähetysten aikana. Twitter ja Facebook ovat ilmeisesti niin vaivattomia, mutta väline per tarkoitus ja lopputulokset ovat jossain määrin riippuvaisia käytetyistä välineistä, kuten vaikkapa Irakin kansannousu meni mönkään 209 samasta syystä. Kts. analyysini Journalismikritiikin vuosikirjassa 2010.

Tuoreehkona Qaiku-esimerkkinä Egyptin kansannousun liveseuranta kollektiivisesti. Taustakanavasta tarkemmin esimerkiksi verkkovoiman esittelyssä maksuttomassa kokoomateoksessa Verkostojen liikettä sekä Somus-hankkeen loppuraportissa (eng).

Sosiaalinen media – yhteisö vai verkosto

Vaalivalvojaiset on tulossa ja Qaiku / Jaiku on ollut mitä loistavin taustakanava jo vuosia livetapahtumien kokemisessa ja kommentoinnissa kollektiivisesti. Olisi metkaa jos ihmiset vaivautuisivat käyttämään Qaikua vaaleiss 2011 ellei ole erityistä tarvetta käyttää esm Hommaforumia.

Sosiaalisen median yhteisöllisyys– keskustelun voisi kuitenkin hiljalleen kuopata Twitterin ja Facebookin osalta. Ne tukevat ensisijaisesti yksilövetoisia tilapäisiä verkostoja, ei pitkäjänteistä yhteisöllisyyden syntymistä. Analyyttiset ja viihdyttävät laajan joukon keskustelut ja toiminta hajoavat hetkittäisiksi pisaroiksi ja purskahduksiksi käytännössä arkistoimattomiin statusvirtoihin. Aiheesta tarkemmin lähiviikkoina, kirjoitin siitä Seppo Kangaspunnan tuliterään antologiaan Yksilöllinen yhteisöllisyys (tampere University Press 2011).

Vanha hakkerisananlasku sanoo: ”Netissä jokainen saa sanoa mitä huvittaa ja kenenkään ei tarvitse kuunnella sitä”. Twitter ja Facebook toteuttavat periaatetta kouluesimerkkeinä.

Mainokset

Nettiväestä nettivainoon

leave a comment »

Piti tekemän katsaus vuoteen 2010, mutta sitä ennen vuosi päättyy näillä näkymin nettivainon merkeissä. Nettiväki-termi alkoi saavuttaa jo jonkinlaista jalansijaa ei-toivotun nettilaumakäyttäytymisen kuvaajana. Mutta Reko -koiran kuolemaan johtanut kidutus Äänekoskella on saanut ihmiset jakamaan tappouhkauksia siinä määrin, että jakelupisteenä toiminut Facebook-sivu piti sulkea kommenteilta.

Alkusyksystä sattui vastaavanlainen tapaus, kun alunperin anonyymi bosnialaistyttö heitti videolla kissanpentuja jokeen ja vaikutti ihan tykkäävän. 4chan ja Facebook raivostuivat ja ilmeisesti edellisen johdolla tyttö tunnistettiin ja jälkimmäinen vahvisti signaalia.

Nettipoliisina tunnettu ylikonstaapeli Marko Forss kommentoi Reko-koiran tapausta STT:lle: – Sivulliset kärsivät ja ihmiset lynkataan. Kun ennen oli noitavaino, nyt on nettivaino.

Netti on tarjonnut pitkään oivan kasvualustan niin viharikoksille kuin -ryhmille. Ajatuksia on jalosteltu pitkälti anonymiteetin ja nimimerkkien välityksellä. Tosin esimerkiksi Suomi24:ssa tai IL:ssa ei aina malteta käyttää edes nimimerkkiä.

Rekon myötä uhkailuja on tehty ilmeisesti ihan omallakin profiililla Facebookissa. Mihin tämä sitten johtaa – nettirovioon? Vai realisoituuko nettiaktiviteetit? Kirjataanko nettiuhkailu lakiin? Siihen samaiseen jossa ei vieläkään ole edes identiteettivarkauksia.

Hyviä kysymyksiä vuodelle 2011 eikä ainakaan itselläni ole vielä selkeitä vastauksia. Oma lukunsa on sitten Reko-koiran epäiltyjen kiduttajien nimien ja kuvien julkaiseminen ympäri nettiä.

Facebookin Koiraa ei saa palauttaa kiduttajalle -sivulla julkaistiin epäiltyjen nimet ja kuvat, silmät yhtä epäselvillä mustilla laatikoilla kuin usein iltapäivälehdissä. Uuden Suomen haastattelema Forss toteaa, että: – Vaikea sanoa, syyllistytäänkö tässä mihinkään rikokseen. Oikeuskäytäntöä on huonosti näistä asioista.

Myyrmannin 1992 räjäyttäjän niminen joensuulainen tutkija joutui vakuuttelemaan sähköpostiviesteihin olevansa hengissä. Samanniminen, mutta eri ihminen on saanut Rekon eläinrääkkäyksen myötä tappouhkauksia. Laki tai ei, tuskin tausta-aineiston leviämistä saadaan kuriin, on se sitten faktaa tai ei.

Keski-Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen (KSEY) varapuheenjohtaja Kirsi Haasanen tekee keskeisen havainnon niin verkkovoiman kuin nettivainon osalta. Tähän pitää paneutua tarkemmin, mutta monet tässäkin blogissa käsitellyt tapaukset viittaavat samaan suuntaan. On kyseessä sitten koulusurmat tai Tsunami-uhrit, tieto tapahtumista leviää nopeasti lähipiiristä alkaen. Asiat ei netissä leviäkään välttämättä pelkästään tapahtumien kautta kuin heittäisi järveen kiven vaan nimenomaan niiden ihmisten kautta jotka tietävät sen taustoista.

– Etenkin pienillä paikkakunnalla eläinihmiset tuntevat toisensa jotain kautta. Tällaisissa tapauksissa ihmiset ovat hyvin aktiivisia ja tieto leviää nopeasti, Haasanen toteaa. Mutta kyse ei ole vain pienistä paikkakunnista lihamaailman näkökulmasta vaan mistä tahansa ryhmistä netissä.

Marko Fobba Forssia on sekä haastateltu että siteerattu hänen blogimerkinnästään sen verran vapaamuotoisesti viime päivinä, että kannattaa lukea suoraan hänen oma merkintänsä IRC-galleriasta Kansalaispoliisitoimintaa sosiaalisessa mediassa.

Written by kariahintikka

joulukuu 29, 2010 at 4:21 pm

Verkkovoima -käsitteen määrittely julkaistu (vihdoin)

with 4 comments

Olen joitain vuosia kirjoitellut verkkovoimasta yhtenä joukkoälyn muotona ja viljellyt sen määritelmääkin. Termi on johtanut ilahduttavaan omaksumiseen ja variaatioihin, kuten verkkovoimailu. Akateeminen tai teoreettinen puoli on kuitenkin jäänyt avaamatta.

Syy on yksinkertainen: kokoomateos Verkostojen liikettä ja artikkelini siinä pääsi vasta nyt julkiseen jakeluun. Kirja koki pitkän ja monipolvisen taipaleen eri kustantajilla ja lopulta toteutettiin maksuttomana nettijulkaisuna. Englanninkielinen johdatus verkkovoimaan (netcrowds) pääsi jo 2008 MindTrekin ACM-lyhytpaperiksi (maksullinen ei-jäsenille).

Verkostojen liikettä -opuksen toimittajat Esa Konttinen ja Jukka Peltokoski ovat julkaiseet viljalti keskeisiä havaintoja uusista yhteiskunnallisista liikkeistä. Yksi hiedän tunnetuimmista teoksistaan, ainakin yliopistotasolla, on Ympäristöprotestin neljäs aalto. Eläinoikeusliike ja uuden polven ympäristöradikalismi 1990-luvulla. SoPhi, Jyväskylä. Minerva Kustannus Oy (2004). Suosittelen lämpimästi kuten tätä uutukaistakin.

Viime vuosina liike-elämässä on tapahtunut paljon. Esan ja Jukan uusi antologia kartoittaa monipuolisesti erityyppisiä ’uusista uusimpia’ liikkeitä ja teoriakenttää. Muita kirjoittajia ovat muun muassa Tapio Häyhtiö & Jarmo Rinne, Pertti Lappalainen ja Leo Stranius. Useissa opuksen teksteissä on jo selkeä shifti nettiperustaisen kansalalaisliikehdinnän tarkasteluun ja kannattaa silmäillä ihan vaikka tekstien lähteiden vuoksi. Vastaavaa opusta ei Suomessa vielä ole.

Verkostojen liikettä -teoksen linkin levittäminen on enemmän kuin suotavaa, siihen jopa kannustetaan :)
http://j.mp/f8ReOG

Verkkovoiman käsite

Kerrataanpa taas, kun verkkovoima on blogini pääteema: suuri joukko satunnaisia ihmisiä voi organisoitua ja toimia ilman muodollista koordinointia nopeasti, tehokkaasti, tilapäisesti ja globaalisti yhteisen konkreettisen päämäärän toteuttamiseksi tietoverkkojen välityksellä.

Oleellista tuossa on, että verkkovoima toimii ilman mitään muodollisia käskysuhteita, ulkopuolista fasilitointia tai kätilöintiä. Näin se eroaa esm James Surowieckin ansiokkaasta The Wisdom of Crowdsista. Sittemmin on osoittautunut, että verkkovoima ei ole mikään vastavoima instituutioille. Esm hallinto voi tehdä verkkovoiman kanssa yhteistyötä, kuten USA:n CDCemergency jahtasi FluTrackerilla pandemiahavaintoja vapaaehtoisten kanssa Twitterissä 2009. Tuosta casesta voi lukea tarkemmin Journalismikritiikin vuosikirjasta 2010.

Verkkovoima on yksi joukkoälyn muoto. Parhaiten se toimii kollektiivisessa ongelmanratkaisussa ja informaation hankinnassa, kuten Myyrmannin räjäyttäjän henkilöyden (2002) tai Tsumani-uhrien selvittämisessä (2004-2005) ja nimenomaan informaation tuottamisessa ja jakamisessa. Informaatiota voidaan ajatella kollektiivihyödykkeenä, joka ei ole keneltäkään pois, vaikka sitä jakaakin. Sen sijaan kun ollaan jakamassa taloudellisesti niukkoja resursseja, kuten vaikkapa Pepsit tai pesäpallon Sopupeli, niin verkkovoima epäonnistuu surkeasti.

Kun aloitin akateemisen tutustumisen verkkovoimaan 2005, niin sen jälkeen on tapahtunut paljon. Vaikuttavuuden näkökulmasta erityisesti Facebook- mutta myös Twitter – on alkanut toimia hubina eli taustakanavana, joka on verkkovoiman yksi perusedellytys. Itse en kuitenkaan laskisi verkkovoimaksi suoraviivaista kirkosta eroamista tai Yleislakon 15.10.2010 fanittamista eli tällaista ”Paina nappia Hakkarainen” -kansalaisaktiivisuutta. Verkkovoimassa on kyse monitahoisista ongelmista, joiden tavoitteet ihmiset asettavat kollektiivisesti itselleen ja sen jälkeen ratkaisevat ne.

Nettiväki ja nettiyleisö pimeyden töissä – taas [osa 1/3]

with 5 comments

Blogi ei ollut varsinaisesti telakalla vaikka sitä on liikenteessä. Sikäli olen seurannut trendiä, että ensiajatukset tulee mätettyä aiempaa useammin suoraan mikrokanaville keskeneräisinä kuin yrittäisi mähkiä niitä tarkemmin ja ilmaista jalostuneemmin :i.

Omassa tapauksessani perustin Qaikuun #tutkimusmikroblogi -kannun mikä on blogia ketterämpi tapa yrittää saada kommentteja keskeneräisille ideoille. Suosittelen lämpimästi kokeilua jokaiselle tutkimusta tekevälle. Samalla tarjoutuu tilaisuus edistää tutkimuksen avoimuutta.

Lisäksi on tullut kirjoitettua aika suoraviivaisesti pari paperia, kuten

  • verkkovoimasta Journalismikritiikin vuosikirjaan 2010
  • kustantajalle on lähdössä arvioitavaksi paperi Sosiaalisen median verkosto – case Sometu (Seppo Kangaspunta (toim.))
  • Sosiologipäiville kollektiivisesta asiantuntijuudesta (linkki saapuu lähiaikoina)

Havahduin blogitaukooni oikeastaan Harto Pöngän mainion Nettiväki -blogimerkinnän myötä. Joidenkin top-down -journalismiammattilaisten vaalima nettiväki -termi on pyörinyt netissä pari vuotta, ehkä alunperin nettiaktiivi Pekka Hyvärisen myötä. Samalla Yle on ottanut aktiivikäyttöön nettiyleisö -ilmauksen. Nettiyleisö äimistelee, antaa siunauksensa, kuohuu, ei lämpene mutta toisinaan kiukustuu.

Tuttuni, ”Suomen kansainvälisesti tunnetuin filosofi” Pekka Himanenkin hieman hätkähti saamaansa palautetta ja pyysi harvinaisesti HS.fi:n foorumilla wc-kirjoituksilta anteeksi. Tähän mennessä ainoastaan Seiskan päätoimittaja on joutunut pyytelemään anteeksi nettiväeltä Lordi -mellakan myötä. Pekkaa ei ole järin sosiaalisessa mediassa tai foorumeilla näkynyt, vaikka ajatus agorasta ehkä antaisi olettaa muuta. Tosin Pekka oli pioneerimaisesti perustamassa 1990-luvulla HY:n Agoraa nettiin, mutta siitä on aikaa. Eikä se ollut tarkoitettu nettiväelle.

Erityisesti nettiväki on kiintoisa verkkovoiman kannalta. Mutta myös nettiyleisö. Voidaan ajatella, että se ei olekaan mikä tahansa yleisö, kuten vaikka oopperayleisö, vaan aikaansa seuraava nettiyleisö. Yhtä hyvin termien käytöstä voi kuultaa, että ”no ne on vaan sitä nettiväkeä”. Eikä väkeä ollenkaan.

Harto ilmaisee asian mainiosti: ”Mikä “nettiväki” sitten on? Sana, jota käytetään silloin, kun ei olla perehdytty, mistä ja keistä puhutaan” Tämä selittänee Hyvärisen tai Tuulikki Ukkolan nettimurheet. Ongelman voi siis abstrahoida. Siis onhän tämä aivan väärin, että joku esittää netissä mielipiteensä ohi sanomalehtien mielipidepalstan tai toimitussihteerin hyväksymän kolumnin. Sitä paitsi Hyvärisen suosimassa televisiossa ei ole edes lehtien mielipidepalstojen kaltaista kanavaa.

Viime kädessä mielestäni on kyse taukokahvien, savuttomien huoltamoiden, baari-iltojen ja wc-kirjoitusten siirtymisestä osin globaaliin jakeluun. Perinteisesti on tarvittu siirtyminen ajassa ja paikassa lukemaan esimerkiksi aforismeja julkisessa toiletissa.

Netti on vain nostanut kansalaismielipiteitä näkyviin

Netti yksinkertaisesti on vain tuonut näkyviin keskustelut joita on käyty materiaalisessa todellisuudessa satoja vuosia Suomessa. Tämä ei kaikille sovi. Suomessa saa olla kaikenlaisia ongelmia, tai sellaiseksi koettavia, kunhan ne eivät nouse joukkoviestimiin – tai nykyään nettiin. Soveliasta ongelman esilleottoa ovat vaalikampanjointi, uusi levy, kirja tai ihmissuhde. Hallitusti joukkoviestimissä.

Netti ylittää ajan ja paikan rajoituksia tältä osin. Karvalakkilähetystöt metropolin talousalueelle ovat vähentyneet, kun asiansa saa kuuluviin perustamalla nettiadressin tai fb-ryhmän ja kannattajia voi löytyä kymmenentuhatta parissa tunnissa.

Viharyhmät ja suora hengiltälähtöuhkailu ei luonnollisestikaan ole suotavaa. Suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa on kuitenkin vielä matkaa amerikkalaisiin abortinvastustajiin, jotka alkoivat vuosituhannen vaihteessa julkaista netissä lääkäreiden ja muiden kotiosoitteita. Niiden perusteella jokainen abortinvastustaja sai tehdä omat johtopäätökset ja niin on usein tehtykin. Wikipedia on korutonta luettavaa.

Nettiväellä ilmeisesti viitataan hallitsemattomaan lynkkaushenkiseen väkijoukkoon vailla yhteistä tai omaa älyä. Ne ovat perinteisesti kokoontuneet torille tai poliisiaseman eteen vaatimaan jotakuta hirtettäväksi. Kritisoijat eivät kehtaa sanoa ääneen, että he mielessään itse asiassa puhuvat rahvaasta, joka ei ilmeisesti tarvitse ilmaisuvapautta. Rahvaan mielipide on – no, rahvasta.

Kannattaisi vilkaista Suomen suurimpien sanomalehtien nettiversioiden otsikointia. Ammattitaito jyllää: ”Nouseeko vielä?” (IS.fi) Tässä suhteessa Howard Rheingold ratkaisi asian kerrassaan näppärästi termillään smartmobs – älykäs rahvas. Joku sitten meni suomentamaan sen mobiilijoukoiksi =)

Nettiväestä vielä toinen kirjoitus, kunhan saan sitä hieman mähkittyä. Mutta ei nettiväessä mitään varsinaista uutta ole. Suosittelen Pekoille, Tuulikille ja muille ahdistuneille skottilaisen journalistin Charles Mackayn teosta Extraordinary Popular Delusions and the Madness of Crowds. Vuodelta 1841. Nyt vain kollektiivisen toiminnan yksi muoto – ei ehkä oivaltavin – on muuttunut näkyväksi netissä.

Written by kariahintikka

huhtikuu 19, 2010 at 6:12 pm

Miksi facebookin viharyhmät tai eläkeikän nosto eivät ole verkkovoimaa

leave a comment »

Tietokone -lehden Ossi Mäntylahti käsittelee monipuolisesti yhteiskunnallista vaikuttamista netissä ja mielestäni oikeastaan kirjoittaa verkkovoiman tematiikasta. Hän käyttää muun muassa ilmaisuja Internet-yhteisöt, sosiaalisten verkostojen voima, surfaajamassat ja nettisakki. Tällainen termien kirjo on omiaan osoittamaan verkkovoimaa kuvaavan käsitteen tarpeen, mikä termin ilmaisuksi sitten ajan myötä vakiintuukaan.

Mäntylahti esimerkkeinä on muun muassa eläkeiän nostoa vastustava verkkoadressi, somalien maastapoistoa ajava viharyhmä facebookissa ja Seiska-vastainen verkkoadressi eli nk. Lordi -mellakka netissä (2007).

Mitä verkkovoima sitten on?

Olen hahmotellut verkkovoiman ominaispiirteitä artikkelissa, joka on julkaistavana. Akateemisen julkaisuaikataulun huomioiden se saattaa ilmestyä jopa jo ensi syksynä tai vuoden päästä. Niinpä blogi on omiaan astetta nopeampaan pohdintaan.

Verkkovoiman yksi tunnusmerkki on, ettei se erityisesti vastusta mitään eikä sillä ole varsinaista vastustajaa. Esimerkiksi Donatella della Portan ja Mario Dianin mukaan yhteiskunnalliset liikkeet ovat a) epämuodollisesti organisoituneita verkostoja, jotka b) perustuvat jaettuihin uskomuksiin ja solidaarisuuteen, jotka c) mobilisoituvat ristiriitakysymyksistä ja d) käyttävät jatkuvasti eri protestimuotoja.

Sekä eläkeiän noston että somalien tapauksissa episodit solahtavat aika suoraan perinteisen uuden yhteiskunnallisen liikkeen laariin ja toimintaa on vain vahvistettu netillä. Eläkeiän osalta ei voida puhua edes ’epämuodollisesta’ (a) organisoitumisesta. Tapahtumien masinoinnissa olivat julkisesti taustalla muun muassa SDP ja SAK. Sandor Vegh käyttääkin tällaisesta toiminnasta ilmaisua ’internet-vahvisteinen’. Eli puuha on siis mitä perinteisintä, mutta toteutettu netissä.

Kartoittamissani verkkovoima -tapauksissa taasen ei ole yleensä opponenttia (c) tai jos on, niin toiminta ei kohdistu siihen suoraan, eikä sen kummemmin jaettuja arvoja (b). Niinpä ei mitenkään myös protestoida jatkuvasti (d). Esimerkiksi Tsunamin suomalaisuhrien nimien nimien selvittämisessä 2004-2005 ulkoministeriötä voi pitää opponenttina, mutta toiminta ja energia ei kohdistunut mitenkään UM:n vastustamiseen, kuten vaikkapa eläkeiän nostossa tai viharyhmissä. Haluttiin vain saada nimet selville.

Seiskan tapaus on erittäin mielenkiintoinen paitsi itse episodina niin myös verkkovoiman ja määrittelyn kannalta. Toisaalta se täyttää kriteerit a) ja d). Toisaalta taustalla ei ollut järin syviä jaettuja uskomuksia b) eikä Lordin kasvojen julkistamista voi pitää järin isona ristiriitakysymyksenä minkä vuoksi ihmiset menisivät esimerkiksi vankilaan, jos vertaa vaikka eläinoikeus -liikkeeseen.

Lordi -tapauksessa on piirteitä verkkovoimasta mutta myös vain perinteisen mellakan siirtymisestä nettiin. Tapio Häyhtiö ja Jarmo Rinne ovat tehneet mainion ja syvän yleisesityksen episodista toimittamassaan antologiassa Net working / Networking: Citizen Initiated Internet Politics. Tampere University Press 2008). Esittely facebookissa.

Vaikka olenkin hieman jäävi, niin antologiaan kannattaa tutustua jos nykymuotoinen yhteiskunnallinen aktiivisuus netissä kiinnostaa. Opus on aika kattava päivitys yhdelle haktivismin perusteokselle: McCaughey, Martha & Ayers, Michael D. (eds.) (2003). Cyberactivism. Online Activism in Theory and Practice. Routledge, New York.

Arkiblogissa käsitteitä voi käyttää aivan miten parhaaksi näkee. Tutkimusmaailmassa termeillä tähdätään kuitenkin huomattavasti yksiselitteisempään kuvaukseen, jotta keskustelu olisi mahdollista ja voitaisiin viitata aiemmin tutkittuun. Se onkin yksi Verkkovoimaa -blogin tarkoitus: yhdistää ajankohtaisia blogimerkintöjä akateemiseen viitekehykseen ja päinvastoin.

Written by kariahintikka

maaliskuu 14, 2009 at 11:26 am