Verkkovoimaa – väkijoukot netissä

Blogi itseorganisoituvasta ja kollektiivisesta toiminnasta internetissä

Posts Tagged ‘facebook

Omat Facebook-aliverkostot esiin Gephilla

with 5 comments

Sain vihdoin aikaiseksi opetella Gephin alkeet Jattipaa@Twitter eli Olli Parviaisen inspiroivan Verkostoanatomia-blogin innoittamana. Muodollinen syy Gephin selättämiseen oli Facebook-kontaktini vääntäminen graafiksi Pikseliähkyn esitystä varten. Ihan tutkimuksen näkökulmasta tällaiset graafit avaavat kiinnostavia näkymiä yksilöiden rooleista joukkovoiman organisoinnissa ja mobilisoinnissa, innovaatioiden ja trendien yms leviämisestä puhumattakaan.

Gephi on ensisijaisesti verkostoanalyysin visualisointisofta – ei varsinainen numeroanalyysityökalu. Se on avointa lähdekoodia OS X:lle, Windowsille ja Linuxille.

Ohjeilla alkuun ilman sna-osaamista

Gephin käyttöönotto sellaisenaan ilman verkostoanalyysin tuntemusta on jossain Photarin ja Illun välimaastossa. Mutta sociomanticlabs@Slideshare on ystävällisesti julkaissut ohjeet miten hakea oma fb-verkosto Netvizz Appilla ja graafata se nätisti Gephilla. Ilman tuota slaidijakoa olisi varmaan Gephi vieläkin avaamatta.

Oma muistilistani ei mitenkään korvaa yo. ohjeita, mutta tiivistetysti näin:

  1. Hae Facebookista Vizznet Netvizz, asenna ja salli, nouki raakadata
  2. Layout: Force Atlas > Run
  3. Ranking: Degree – väri
  4. Statistics: (Betweennes) Average path Length > Run > Pop-up: Directed / Undirected
  5. Ranking: Betweennes Centrality > Timantti-ikoni – säädä palluroiden koot > Apply
  6. Layout : Adjust by Sizes > Run
  7. Työkaluvalikko: T – aktivoi labelit > A
  8. Statistics: Modularity > Run Randomize > OK
  9. Partition : nuolet > Modularity Class: Randomize tai säädä värit
  10. Filter: Topology > Degree Range vedetään Queries >
  11. Preview-moodi ? ja Layout: vetovalikko: Label Adjust:
  12. Preview-moodi: Node: Show Labels ja Label Font > Refresh

Gephin käyttöliittymä rönsyilee

Jokaiseen osavaiheeseen on helpointa siirtyä Gephin Window-valikosta. Käyttöliittymä on turhankin rönsyilevä: löytyy valitettavasti vetovalikkoa, kansioita, numeerista kenttää, pop-up-ikkunaa, slideria, ruksia, siirreltäviä palikoita (eikä tässä kaikki) sekä Run-painike joka suorittaa dynaamisia toimintoa eli verkosto alkaa elää ruudulla ja sitten vain valitaan metkan näköinen kokonaisasento. Ja mikä parasta: Peru-toimintoa ei ole joten jos yhdessä vaiheessa pääsi eteenpäin, niin kunnon tasohyppelyn hengessä kannattaa tallentaa väliversio.

Jos osaa englanniksi käyttää Photaria, Illua, jotain 3D tai muuta design/suunnitteluohjelmaa, niin ensimmäisen raakaversion saa erehtymällä aikaiseksi ehkä 60 minuutissa. Kun tekemisjärjestyksen oppii, niin namikoita vääntelemällä graafi taipuu aika moneen suuntaan – siis vaikkei edelleenkään ymmärtäisi verkostoanalyysista tai Gephista mitään.

Mitä oma fb-graafi sitten saattaa kertoa

Lopputulos näyttää sitten jotenkin tällaiselta, kavereista toki riippuen.

Esm sosiaalisen median markkinoinnin ammattilaisten kannalta tällaisten graafien näkeminen kuluttajapotentiaalista olisi kultakaivos. Niin ikään lobbausalan asiantuntijoille. Vaikka kyseessä on periaatteessa avointa kalaa, niin hygieniasyistä olen jättänyt graafista nimet pois.

Omalta kannaltani Gephin ehdottomasti kiinnostavin ominaisuus on automaatiklusterointi so ohjelma omatoimisesti päättelee erilaisia aliverkostoja ja värittää ne eri väreillä.

Väitöskirjan kannalta kiinnostavia ovat esimerkiksi ihmiset, jotka toimivat kytkijöinä ja silloittajina eri aliverkostojen välillä. Esm Malcolm Gradwellin Tipping Point esittelee tällaisten ihmisten rooleja ja merkitystä laajemmille kuvioille, kuten ideoiden, innovaatioiden ja trendien leviämiselle. Oma lukunsa on sitten ala- ja vastakulttuurit, jotka eivät Gephin automatisoinnilla suostu leimattavan mihinkään yksittäiseen omaan aliverkostooni – tai eivät näy tuossa päähässäkässä.

Kokonaisverkostosta hahmottuu myös kätsästi omat viestintätottumukset. Itseltäni uupuu esm sukulaiset kokonaan fb-verkostosta. Pidämme yhteyttä muilla keinoin, muun muassa IRL.

Jos kysymyksiä Gephista ilmenee, niin kannattaa kysyä suoraan fb:n Verkostoanalyysi-ryhmässä. Samaisessa ryhmässä Olli tiesi kertoa, että LinkedInista saa vastaavan Gephi-graafin maksuttomana palveluna ilman ylläolevaa käsityötä.

Mainokset

Written by kariahintikka

maaliskuu 10, 2011 at 3:30 pm

Nettiväestä nettivainoon

leave a comment »

Piti tekemän katsaus vuoteen 2010, mutta sitä ennen vuosi päättyy näillä näkymin nettivainon merkeissä. Nettiväki-termi alkoi saavuttaa jo jonkinlaista jalansijaa ei-toivotun nettilaumakäyttäytymisen kuvaajana. Mutta Reko -koiran kuolemaan johtanut kidutus Äänekoskella on saanut ihmiset jakamaan tappouhkauksia siinä määrin, että jakelupisteenä toiminut Facebook-sivu piti sulkea kommenteilta.

Alkusyksystä sattui vastaavanlainen tapaus, kun alunperin anonyymi bosnialaistyttö heitti videolla kissanpentuja jokeen ja vaikutti ihan tykkäävän. 4chan ja Facebook raivostuivat ja ilmeisesti edellisen johdolla tyttö tunnistettiin ja jälkimmäinen vahvisti signaalia.

Nettipoliisina tunnettu ylikonstaapeli Marko Forss kommentoi Reko-koiran tapausta STT:lle: – Sivulliset kärsivät ja ihmiset lynkataan. Kun ennen oli noitavaino, nyt on nettivaino.

Netti on tarjonnut pitkään oivan kasvualustan niin viharikoksille kuin -ryhmille. Ajatuksia on jalosteltu pitkälti anonymiteetin ja nimimerkkien välityksellä. Tosin esimerkiksi Suomi24:ssa tai IL:ssa ei aina malteta käyttää edes nimimerkkiä.

Rekon myötä uhkailuja on tehty ilmeisesti ihan omallakin profiililla Facebookissa. Mihin tämä sitten johtaa – nettirovioon? Vai realisoituuko nettiaktiviteetit? Kirjataanko nettiuhkailu lakiin? Siihen samaiseen jossa ei vieläkään ole edes identiteettivarkauksia.

Hyviä kysymyksiä vuodelle 2011 eikä ainakaan itselläni ole vielä selkeitä vastauksia. Oma lukunsa on sitten Reko-koiran epäiltyjen kiduttajien nimien ja kuvien julkaiseminen ympäri nettiä.

Facebookin Koiraa ei saa palauttaa kiduttajalle -sivulla julkaistiin epäiltyjen nimet ja kuvat, silmät yhtä epäselvillä mustilla laatikoilla kuin usein iltapäivälehdissä. Uuden Suomen haastattelema Forss toteaa, että: – Vaikea sanoa, syyllistytäänkö tässä mihinkään rikokseen. Oikeuskäytäntöä on huonosti näistä asioista.

Myyrmannin 1992 räjäyttäjän niminen joensuulainen tutkija joutui vakuuttelemaan sähköpostiviesteihin olevansa hengissä. Samanniminen, mutta eri ihminen on saanut Rekon eläinrääkkäyksen myötä tappouhkauksia. Laki tai ei, tuskin tausta-aineiston leviämistä saadaan kuriin, on se sitten faktaa tai ei.

Keski-Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen (KSEY) varapuheenjohtaja Kirsi Haasanen tekee keskeisen havainnon niin verkkovoiman kuin nettivainon osalta. Tähän pitää paneutua tarkemmin, mutta monet tässäkin blogissa käsitellyt tapaukset viittaavat samaan suuntaan. On kyseessä sitten koulusurmat tai Tsunami-uhrit, tieto tapahtumista leviää nopeasti lähipiiristä alkaen. Asiat ei netissä leviäkään välttämättä pelkästään tapahtumien kautta kuin heittäisi järveen kiven vaan nimenomaan niiden ihmisten kautta jotka tietävät sen taustoista.

– Etenkin pienillä paikkakunnalla eläinihmiset tuntevat toisensa jotain kautta. Tällaisissa tapauksissa ihmiset ovat hyvin aktiivisia ja tieto leviää nopeasti, Haasanen toteaa. Mutta kyse ei ole vain pienistä paikkakunnista lihamaailman näkökulmasta vaan mistä tahansa ryhmistä netissä.

Marko Fobba Forssia on sekä haastateltu että siteerattu hänen blogimerkinnästään sen verran vapaamuotoisesti viime päivinä, että kannattaa lukea suoraan hänen oma merkintänsä IRC-galleriasta Kansalaispoliisitoimintaa sosiaalisessa mediassa.

Written by kariahintikka

joulukuu 29, 2010 at 4:21 pm

Arvio: Yleislakko 15.10.2010 (facebook)

leave a comment »

Maailmalla saati Suomessa on tehty mielestäni aivan liian vähän ammatillista arviointia netissä ’itseorganisoituvista’ vallankumous- ja mellakka-tapahtumista. Elokuva- ja peliarvostelijoita löytää kyllä nykyään nopeammin kuin wlanin Jklstä. Tapahtuma-arvioinnissa näkisin sen sijaan aivan uuden ammatillisen kriitikkoalueen ja puutetta on heti ryhdyttävä paikkaamaan.

Kokonaisuus

Kiinnostava ristiriita-asetelma lähtee lupaavan alun jälkeen tekijöidensä hallinnasta. Dramaturginen kaari jää ohueksi, on jännitteetön ja katsoja arvaa loppuratkaisun heti alkumetreillä. Tekijöiden tuoreutta alalle osoittaa tapahtumahetken valinta ulkotiloihin syyssäässä. Huipennukselle olisi voinut esimerkiksi tarjota useita vaihtoehtoja ja osan niistä netin äärellä.

Mediajulkisuus valjastettiin erinomaisesti ja esitykselle saatiin valtavat kulissit, jonne itse esitys sitten hukkuikin. Tapahtuman parasta antia olikin sen valtaisa viihdearvo. Tapahtuma sai suuren institutionaalisen asiantuntijajoukon, mukaan lukien kriitikko, arvioimaan tapahtumaa etukäteen. Kokonaisuudessaan tapahtumaa voi suositella koko perheelle, nuoremmat saavat samalla yhteiskuntavalistusta vanhempien tietämyksen puitteissa.

Kiitämme ja moitimme (+ + +/- – -)

  • Alkuperäiset kätilöt: – – – Liian pitkään anonyymeja, ei tiedetä onko tämä hiippapäisten vai agitaattorien meininkiä
  • Ankkuriobjekti: – – – Ei mitään mikä selittäisi mistä on kyse ja mitä ihmiset voisivat jakaa (paitsi linkki FB-ryhmään eikä siitäkään ollut lyhytlinkkiä)
  • Fokus ja tavoite: + + selkeä, konkreettinen päivämäärineen
  • Hubi: + FB sopii massamobilisointiin ja jossain määrin organisointiin, mutta sitä ei toteutettu muualla esm wikillä
  • Kätilöinti: – – Idean ja aktiopäivän välillä innoitettiin hyvin niukasti
  • Sitouttaminen: – – – Pelkällä Tykkää -täpällä saadaan ihminen muistamaan edes Tykkäämisensä ehkä 3 min

Mikä on oma arviosi Yleislakko 15.10.2010:sta? Ole hyvä ja kirjoita arviosi tai anna palluroita 1-5.

Written by kariahintikka

lokakuu 15, 2010 at 2:01 pm

Ideaaliverkostoa jahtaamassa tutkimustarkoituksiin

with 5 comments

On turha todeta, että netti on saanut verkostoanalyysin aivan uuteen kukoistukseen. Toteanpa nyt kuitenkin.

Aineistot saa joko suoraan tai hieman sorttaamalla digitaalisesti matriisimuotoon ja tarjolla on enemmän sosiaalisia verkostoja kuin kukaan ehtii tutkia.

Innostuin mähkimään Harto Pöngän Lehmätkin lentäis – blogin merkinnän myötä, millainen on itse asiassa optimaalinen nettiverkosto verkostoanalyysin kannalta? Olen tehnyt joukon sekalaisia sormiharjoitelmia Suomen ilmastomuutoskeskustelusta Euroviisujen väitettyyn äänestysmanipulointiin. Verkostot itsessään on jaettavissa eriasteiseen kiinnostavuuteen innokkaan verkostoanalyytikon kannalta, jos ei ole mielessä varsinaista tutkimusongelmaa tai tarkastelukulmaa.

Kaksi vuotta sitten – kuten joka vuosi – mähjättiin Euroviisujen äänestystulosten masinoinnista. Tulokset olivat Wikipediassa lähes saman tien ja noukkaisin ne sieltä aikani kuluksi. Otin vain korkeimmat ääniluvut, koska ne käytännössä ratkaisevat voittajan. Kyllähän siellä masinoitiin. Euroviisut -graafi pitkine analyyseineen tästä.

Yhdeksi muuttujaksi on kokeilujeni myötä noussut verkoston avoimuus. Onko se periaatteessa kaikille avoin, jonne voi solahtaa huomaamatta massaan vai ohjaako sitä jonkinlainen yhteisöllisyys? Edellistä kuvaa vaikkapa Facebook -ryhmä. Jälkimmäinen tarkoittaa tässä yhteydessä hyvin löyhää yhteisyyden ja samastumisen tunnetta – ei pelkästään kiinteitä verkkoyhteisöjä – kuten edesmennyt Duuni.net.

Toinen huomioni herättänyt piirre on yleisluontoisuus ja temaattisuus. Facebookissa verkostoituvat kaikenlaiset ihmiset, mutta Sometussa ensisijaisesti sosiaalisen median ja opetusalan ihmiset.

Näillä muuttujilla saakin jo kevyen typologian ja Talcott Parsonsin nelikentän.

Verkostot avoimuuden ja yleisyyden mukaan

Jaottelu 1: Nettiverkostoon liittymisen sosiaalinen vaivattomuus sekä yleisluontoisuus

Keskimääräiset luvut ovat päähineestä ja vain karkeana erotteluna. Mutta esimerkiksi Ning -verkosto kasvaa helpommin lähemmäs 1 000 ihmistä kuin yksittäinen irc- tai Jaiku- kannu. Niinikään yksittäisessä irc-kannussa voi olla vuosien aikana kehittynyt jokseenkin vakiintunut populaatio, johon ei eksy etc.

Ylläolevalla jaottelulla pääsee kuitenkin käytännössä vasta alkuun. Vielä 1950-luvulla saattoi amerikkalaisen pikkukylän haastattelemisessa kulua vuosi ja graafin piirtämisenä mitattuna ikuisuus.

Nykymuotoisesta nettianalyysista esimerkiksi Jeffrey Heerin Vizster on klassikko. Hän repi 3kkssa yli miljoonan Facebook käyttäjän keskinäiset suhteet ja visualisoi ne. Jumalatonta menoa.

Tässä on avoimien verkostojen yksi ongelma. Esimerkiksi automatisoitua www kaivajaa (crawler) käytettäessä puuha lähtee yleensä hyvin nopeasti lapasesta ellei siihen varaudu ennakkoon. Vaikka tarkasteltava verkosto olisikin pieni, niin joukossa on yleensä aina vähintään yksi silloittava superverkottuja. Hänen kontaktinsa tuo yhä uusia verkostoja, ja niissä on taas yksi tai useampi supernode jne ja automaatti-imuri eksyy äkkiä minne sattuu. Niinpä kohdetta olisi hyvä rajoittaa jotenkin.

Yksi tapa onkin ottaa jokin teema. Tyyppiesmerkki on Tutkimusparvi -kannu Jaikussa. Siinä on 154 jäsentä. Näitä voi sitten pyöritellä enemmän tai vähemmän automatisoidusti ja manuaalisesti. Voidaan tarkastella keskinäistä verkottumista, verkottumista kannun ulkopuolelle, aktiivisuutta suhteessa kontakteihin etc.

Jos Heerin miljoona vaatii erikoistyökaluja niin Parven 154 on armottoman pieni. Toisaalta aika monet sna -softat pamahtavat silmille, jos väsää vaikkapa 1 000 ihmisen graafin.

Käytännön kokeilun myötä olen havainnut, että vielä 100 ihmisessä on aika nahkeasti tutkittavaa. Siitä löytyy mittakaavaton verkosto kuten kaikkialta muualtakin, mutta esimerkiksi Tutkimusparvessa on noin 10 hengen aktiiviydin ja muut seuraavat mitä kannulla ehkä tapahtuu.

Näistä lähkökohdista saa jo aika selkeät suuntaviivat, millaisia verkostoja pyydellä optimaalisesti:

Verkosten koko ja mittakaavaton verkosto

Jaottelu 2: Nettiverkoston yleiskoko ja keskimääräinen aktiivisuus.

Yhteenvetona näistä keloista: Ideaalimähkittävä on johonkin aihealueeseen keskittyvä, noin 500 – 1000 hlön nettiverkosto (seassa on käytännössä satoja ei-aktiiveja jotka tipahtavat tai voi tiputtaa itse analyysissa).

Written by kariahintikka

maaliskuu 25, 2009 at 8:23 pm

Enemmän ja vähemmän Dunbaria

leave a comment »

Dunbarin luku noin 150 on herättänyt viime aikoina jonkin verran pohdintoja muun muassa Jaikussa. The Economist laittoi facebookin palkkasosiologin laskemaan miten luku toteutuu facebookissa.

Antropologi Robin Dunbar päätyi aikoinaan teoreettiseen kognitiiviseen rajaan ihmismäärälle, johon yksi voi ylläpitää pysyviä sosiaalisia suhteita. Luku siis kertoo, kuinka iso ihmismäärä voi tuntea kaikki toisensa ’yhteisössä’ ja myös muiden jäsenten väliset suhteet. Dunbar selitti lukua ihmisaivojen neokorteksin koolla ja sen kyvyllä prosessoida ihmissuhteita.

Netin myötä on alettu mähkiä, josko luku voisi olla paljon suurempi netitse. Dunbar suhteutti arvionsa muun muassa erilaisiin antropologien tunnistamiin natiiviheimoihin sekä uskonnolliseen Hutterites -yhteisöön. Esimerkiksi kun jälkimmäinen yhteisö kasvaa yli 150:n, se päättää että yhteisön on muodostettava uusi yhteiskunta. Yhteisö odottaa sen aikaa, että uuteen yhteisöön ehtii kasvaan ikään kuin uusi siemenpopula, joka siten erkanee omaksi yhteisöksi. Sittemmin lukua on tunnistettu esimerkiksi armeijoiden maksimikokona niin Roomassa kuin nykyaikana.

Netissä luku voisi olla isompi muun muassa siksi, että alkuperäisen tarkastelun kohteet ovat materiaalisessa todellisuudessa eläviä kiinteitä yhteisöjä, joissa ulkopuolisten tapaaminen on harvempaa ja kanssakäyminen fyysistä. Netti periaatteessa poistaa nämä rajoitteet. Esimerkiksi Jaikussa @teroheiskanen seuraa 502 kontaktia ja kanavaa ja oma Jaiku-lukuni on 247. Tässä ei ole kyse mitenkään kiinteistä sosiaalisista suhteista vaan mitä enemmän on kontakteja ja kanavia, sitä paremmin näkee mistä Jaikussa puhutaan.

Vaikka Dunbarin luku olisi netissä reilusti suurempi kuin 150, niin kiinteiden sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen käy silti työstä. Kiinteyden asteena voisi ehkä pitää yhteydenpitoa päivittäin jossain muodossa tai vaikkapa kerran viikossa. Tätä voi itsekin arvioida karkeasti ottamalla oman listan vaikkapa facebookista ja mailista ja katsoa, keihin kaikkiin on ollut yhteydessä viikon sisällä muissa kuin työasioissa ja laskea yhteen. Itselläni se lienee päähineestä laskien noin 20 – 40, vuodenajasta riippuen.

Toisaalta voitaisiin ajatella, että jos ihminen syntyisi facebookiin [säästäkää meidät siltä] niin niin tällaiselle ihmispololle voisi ehtiä kehittyä tuhansia syviä ihmissuhteita ennen vaalikelpoisuutta.

The Economistin haastattelema Cameron Marlow arvioi laajalla fb-aineistolla, että siellä Dunbarin luku olisi keskimäärin 120.

Howard Rheingold kommentoikin äskettäin keskustelua Peter Marsdenin teorialla että useimmilla ihmisillä olisi ydinverkosto (core network), joka on huomattavasti pienempi kuin 150. Tässä mielessä päähine-arvioni sopisi mainiosti Marsdenin näkemykseen.

Olen parhaillaan purkamassa osiin Sometu -verkostoa [näytteenottohetkellä 841 jäsentä 23.2.2009]. Se on sosiaalisesta mediasta opetuskäytössä kiinnostuneiden oma verkosto ja jäseniä lienee kohta tuhat, tervetuloa joukkoon.

Sometusta löytyy hieman yllättäen, ei vain ydinverkostoni, vaan koko verkoston ydinjoukko, 10-20 ihmistä. Ydinverkosto siinä mielessä, että monet ihmiset, joilla on 10-20 kontaktia, ovat laittaneet kavereikseen nämä ’ydinihmiset’ eivätkä juuri ketään muita muita reilusta yli 800 vaihtoehdosta.

Palaan Sometun verkostoanalyysin tuloksiin myöhemmin keväällä ja akateemisissa puitteissa ensimmäisen kerran ehkä MindTrekissa 2009, jos abstrakti hyväksytään.

Verkkovoiman kannalta Dunbarin luku on siksi erityisen mielenkiintoinen, että olen hahmotellut eri tapausesimerkkien kautta, että netin joukkokokoukseen tarvitaan 100 – 200 ihmistä, jotta a) uudet tulijat jäisivät kokoontumaan b) joukko olisi ylipäänsä kiinnostava, että edes piipahdettaisiin. Samantyyppisiä tuloksia sai aikoinaan Stanley Milgram opiskelijoineen klassisessa taivaalletuijotus -kokeessaan. Massojen kerääntymisestä torille tai nettiin on vielä yllättävän nahkeati tutkimusta.

Written by kariahintikka

maaliskuu 8, 2009 at 10:47 am