Verkkovoimaa – väkijoukot netissä

Blogi itseorganisoituvasta ja kollektiivisesta toiminnasta internetissä

Posts Tagged ‘MuroBBS

Joukkoviestintä vs. verkkovoima: mysteerisen HS-ilmoittajamiehen selvittäminen

leave a comment »

Olen itsekin työskennellyt parikymmentä vuotta journalistisella alalla. Silti alkaa vähitellen ottaa kuuppaan suomalainen ammattijournalismi. Tai tarkempi ilmaisu voisi olla palkkaa nauttiva journalismi tai ytimekkäämmin palkkajournalismi suhteessa vaikkapa blogeihin.

Monet kotimaiset blogit, kuten vaikkapa Kari Haakana, Tuija Aallon Tuhat sanaa tai Mari Koistisen Kulutusjuhla eivät sisällöllisesti eroa mitenkään maksetusta mediasta. Päinvastoin, niissä julkaistaan ja käsitellään usein uutisia ja teemoja, jotka löytävät myöhemmin tiensä maksulliseen joukkoviestintään (mukaanlukien Yle).

Kirjoittelin muun ohella oikeusministeriön mainioon ja maksuttomaan kokoomateokseen Journalistit ja demokratia (OMJU 2008:5, pdf, 80 sivua, 1 mt). Tekstini yksi ajatus oli, miten verkkovoima ja ammattijournalismi voisivat elää symbioosissa ja mitä tarjottavaa niillä voisi olla toisilleen.

En nyt olettanutkaan, että yksittäinen nillitykseni OM:n julkaisusarjassa tavoittaisi välittömästi kaikki Suomen palkkajournalistit, pitäisivät hiljaisen minuutin ja ottaisivat opiksi heti laskettuaan tulostenipun käsistään. Mutta on tämä jotenkin säälittävää katsottavaa.

Sekä Jokelan että Kauhajoen tapauksissa leviteltiin Suomen suurimmissa www-julkaisuissa pisaramurhaajien itsensä levittämiä www-linkkejä, edes kuvailematta niiden sisältöä. Saati että olisi ollut jotain analyysiakin linkin tueksi tai taustoitukseksi eli niin kutsuttua journalismia. Linkeissä ei ollut mitään uutta vaan ne olivat jo yleisesti tiedossa. Suurin journalistinen ansio oli niiden laittaminen lukijoiden suosimiin www-julkaisuihin. Miten ne eroavat siitä, että ns. tavalliset ihmiset vaihtavat linkkejä arkisesti ympäri nettiä?

Palkkajournalistien muusta ammattimaisesta elämöinnistä kertovat esimerkiksi mainiot sekä Pentti Raittilan työryhmän Jokelan koulusurmat mediassa (2008) että Salli Hakalan työryhmän Koulusurmat verkostoyhteiskunnassa (2009). Siis alkaa olla mielestäni todella murheellista, kun valtamedian edustaja tekeytyy toisen ammattikunnan edustajaksi ja pyrkii valheellisesti omaisten koteihin saadakseen kommentteja.

Suomen tärkein puheenaihe on viime päivinä ollut kokosivun ilmoitus Hesarissa (alkuperäinen mainos sekä tekstin kuvaus tästä). Joku mies etsii ravintola Meccassa näkemäänsä naista. MuroBBs:ssa tehdyn selvitystyön osaavat jo mainita muun muassa Hesari sekä Aamulehti. Päivän 1.4.2009 Ilta-Sanomat uutisoi mystistä miestä kokosivun verran, alalaidassa maltettiin kertoa, miten ’netti’ selvitti asian. Tosin kukaan näistä ei muistanut mainita, että idea GMail -tilin tarkistamisesta tehtiin alunperin Futisforumissa (vaatii rekisteröitymisen).

Silti on edelleen Iltalehden Tommi Parkkosen kaltaisia urheita palkkajournalisteja, joka artikkelissaan kirjoittaa lähteitä mainitsematta: ”Sähköpostin taustalta löytyvä internetosoite puolestaan viittaa venäläiseen huipputason yritysjohtajaan, jolla on Iltalehden tietojen mukaan paljon yhteyksiä Suomeen”.

Jepjep. Unohtamalla lähteet, mistä informaatio on saatu – ja onko se edes mitenkään validia – ja viittamalla epämääräiseen ”tietojen mukaan”, voisin yhtä hyvin väittää, että ilmoituksen takana on 14-vuotias siperialainen pussirotta.

Myyrmannin itsemurharäjäyttäjän henkilöllisyyden selvittämisessä Ilta-Sanomien pitkän linjan rikostoimittaja Hannes Markkula veti yhdet pohjat. Hän haastatteli Ilta-Sanomien printtiversioon sivun verran anonyymia miestä, joka oli ’tavannut’ itsemurharäjäyttäjän baarissa. Oikaisu oli vaatimaton.

Mikä tässä on niin vaikeata mainita alkuperäistä lähdettä? Ja hyväksyä se, että netin myötä palkkajournalistit nyt eivät vaan enää ole ihmiskunnan ainoa ammattiryhmä, joka osaa kaivaa skuuppeja.

Mainokset

Written by kariahintikka

huhtikuu 1, 2009 at 6:18 pm

Ideaaliverkostoa jahtaamassa tutkimustarkoituksiin

with 5 comments

On turha todeta, että netti on saanut verkostoanalyysin aivan uuteen kukoistukseen. Toteanpa nyt kuitenkin.

Aineistot saa joko suoraan tai hieman sorttaamalla digitaalisesti matriisimuotoon ja tarjolla on enemmän sosiaalisia verkostoja kuin kukaan ehtii tutkia.

Innostuin mähkimään Harto Pöngän Lehmätkin lentäis – blogin merkinnän myötä, millainen on itse asiassa optimaalinen nettiverkosto verkostoanalyysin kannalta? Olen tehnyt joukon sekalaisia sormiharjoitelmia Suomen ilmastomuutoskeskustelusta Euroviisujen väitettyyn äänestysmanipulointiin. Verkostot itsessään on jaettavissa eriasteiseen kiinnostavuuteen innokkaan verkostoanalyytikon kannalta, jos ei ole mielessä varsinaista tutkimusongelmaa tai tarkastelukulmaa.

Kaksi vuotta sitten – kuten joka vuosi – mähjättiin Euroviisujen äänestystulosten masinoinnista. Tulokset olivat Wikipediassa lähes saman tien ja noukkaisin ne sieltä aikani kuluksi. Otin vain korkeimmat ääniluvut, koska ne käytännössä ratkaisevat voittajan. Kyllähän siellä masinoitiin. Euroviisut -graafi pitkine analyyseineen tästä.

Yhdeksi muuttujaksi on kokeilujeni myötä noussut verkoston avoimuus. Onko se periaatteessa kaikille avoin, jonne voi solahtaa huomaamatta massaan vai ohjaako sitä jonkinlainen yhteisöllisyys? Edellistä kuvaa vaikkapa Facebook -ryhmä. Jälkimmäinen tarkoittaa tässä yhteydessä hyvin löyhää yhteisyyden ja samastumisen tunnetta – ei pelkästään kiinteitä verkkoyhteisöjä – kuten edesmennyt Duuni.net.

Toinen huomioni herättänyt piirre on yleisluontoisuus ja temaattisuus. Facebookissa verkostoituvat kaikenlaiset ihmiset, mutta Sometussa ensisijaisesti sosiaalisen median ja opetusalan ihmiset.

Näillä muuttujilla saakin jo kevyen typologian ja Talcott Parsonsin nelikentän.

Verkostot avoimuuden ja yleisyyden mukaan

Jaottelu 1: Nettiverkostoon liittymisen sosiaalinen vaivattomuus sekä yleisluontoisuus

Keskimääräiset luvut ovat päähineestä ja vain karkeana erotteluna. Mutta esimerkiksi Ning -verkosto kasvaa helpommin lähemmäs 1 000 ihmistä kuin yksittäinen irc- tai Jaiku- kannu. Niinikään yksittäisessä irc-kannussa voi olla vuosien aikana kehittynyt jokseenkin vakiintunut populaatio, johon ei eksy etc.

Ylläolevalla jaottelulla pääsee kuitenkin käytännössä vasta alkuun. Vielä 1950-luvulla saattoi amerikkalaisen pikkukylän haastattelemisessa kulua vuosi ja graafin piirtämisenä mitattuna ikuisuus.

Nykymuotoisesta nettianalyysista esimerkiksi Jeffrey Heerin Vizster on klassikko. Hän repi 3kkssa yli miljoonan Facebook käyttäjän keskinäiset suhteet ja visualisoi ne. Jumalatonta menoa.

Tässä on avoimien verkostojen yksi ongelma. Esimerkiksi automatisoitua www kaivajaa (crawler) käytettäessä puuha lähtee yleensä hyvin nopeasti lapasesta ellei siihen varaudu ennakkoon. Vaikka tarkasteltava verkosto olisikin pieni, niin joukossa on yleensä aina vähintään yksi silloittava superverkottuja. Hänen kontaktinsa tuo yhä uusia verkostoja, ja niissä on taas yksi tai useampi supernode jne ja automaatti-imuri eksyy äkkiä minne sattuu. Niinpä kohdetta olisi hyvä rajoittaa jotenkin.

Yksi tapa onkin ottaa jokin teema. Tyyppiesmerkki on Tutkimusparvi -kannu Jaikussa. Siinä on 154 jäsentä. Näitä voi sitten pyöritellä enemmän tai vähemmän automatisoidusti ja manuaalisesti. Voidaan tarkastella keskinäistä verkottumista, verkottumista kannun ulkopuolelle, aktiivisuutta suhteessa kontakteihin etc.

Jos Heerin miljoona vaatii erikoistyökaluja niin Parven 154 on armottoman pieni. Toisaalta aika monet sna -softat pamahtavat silmille, jos väsää vaikkapa 1 000 ihmisen graafin.

Käytännön kokeilun myötä olen havainnut, että vielä 100 ihmisessä on aika nahkeasti tutkittavaa. Siitä löytyy mittakaavaton verkosto kuten kaikkialta muualtakin, mutta esimerkiksi Tutkimusparvessa on noin 10 hengen aktiiviydin ja muut seuraavat mitä kannulla ehkä tapahtuu.

Näistä lähkökohdista saa jo aika selkeät suuntaviivat, millaisia verkostoja pyydellä optimaalisesti:

Verkosten koko ja mittakaavaton verkosto

Jaottelu 2: Nettiverkoston yleiskoko ja keskimääräinen aktiivisuus.

Yhteenvetona näistä keloista: Ideaalimähkittävä on johonkin aihealueeseen keskittyvä, noin 500 – 1000 hlön nettiverkosto (seassa on käytännössä satoja ei-aktiiveja jotka tipahtavat tai voi tiputtaa itse analyysissa).

Written by kariahintikka

maaliskuu 25, 2009 at 8:23 pm