Verkkovoimaa – väkijoukot netissä

Blogi itseorganisoituvasta ja kollektiivisesta toiminnasta internetissä

Posts Tagged ‘Sometu

Ideaaliverkostoa jahtaamassa tutkimustarkoituksiin

with 5 comments

On turha todeta, että netti on saanut verkostoanalyysin aivan uuteen kukoistukseen. Toteanpa nyt kuitenkin.

Aineistot saa joko suoraan tai hieman sorttaamalla digitaalisesti matriisimuotoon ja tarjolla on enemmän sosiaalisia verkostoja kuin kukaan ehtii tutkia.

Innostuin mähkimään Harto Pöngän Lehmätkin lentäis – blogin merkinnän myötä, millainen on itse asiassa optimaalinen nettiverkosto verkostoanalyysin kannalta? Olen tehnyt joukon sekalaisia sormiharjoitelmia Suomen ilmastomuutoskeskustelusta Euroviisujen väitettyyn äänestysmanipulointiin. Verkostot itsessään on jaettavissa eriasteiseen kiinnostavuuteen innokkaan verkostoanalyytikon kannalta, jos ei ole mielessä varsinaista tutkimusongelmaa tai tarkastelukulmaa.

Kaksi vuotta sitten – kuten joka vuosi – mähjättiin Euroviisujen äänestystulosten masinoinnista. Tulokset olivat Wikipediassa lähes saman tien ja noukkaisin ne sieltä aikani kuluksi. Otin vain korkeimmat ääniluvut, koska ne käytännössä ratkaisevat voittajan. Kyllähän siellä masinoitiin. Euroviisut -graafi pitkine analyyseineen tästä.

Yhdeksi muuttujaksi on kokeilujeni myötä noussut verkoston avoimuus. Onko se periaatteessa kaikille avoin, jonne voi solahtaa huomaamatta massaan vai ohjaako sitä jonkinlainen yhteisöllisyys? Edellistä kuvaa vaikkapa Facebook -ryhmä. Jälkimmäinen tarkoittaa tässä yhteydessä hyvin löyhää yhteisyyden ja samastumisen tunnetta – ei pelkästään kiinteitä verkkoyhteisöjä – kuten edesmennyt Duuni.net.

Toinen huomioni herättänyt piirre on yleisluontoisuus ja temaattisuus. Facebookissa verkostoituvat kaikenlaiset ihmiset, mutta Sometussa ensisijaisesti sosiaalisen median ja opetusalan ihmiset.

Näillä muuttujilla saakin jo kevyen typologian ja Talcott Parsonsin nelikentän.

Verkostot avoimuuden ja yleisyyden mukaan

Jaottelu 1: Nettiverkostoon liittymisen sosiaalinen vaivattomuus sekä yleisluontoisuus

Keskimääräiset luvut ovat päähineestä ja vain karkeana erotteluna. Mutta esimerkiksi Ning -verkosto kasvaa helpommin lähemmäs 1 000 ihmistä kuin yksittäinen irc- tai Jaiku- kannu. Niinikään yksittäisessä irc-kannussa voi olla vuosien aikana kehittynyt jokseenkin vakiintunut populaatio, johon ei eksy etc.

Ylläolevalla jaottelulla pääsee kuitenkin käytännössä vasta alkuun. Vielä 1950-luvulla saattoi amerikkalaisen pikkukylän haastattelemisessa kulua vuosi ja graafin piirtämisenä mitattuna ikuisuus.

Nykymuotoisesta nettianalyysista esimerkiksi Jeffrey Heerin Vizster on klassikko. Hän repi 3kkssa yli miljoonan Facebook käyttäjän keskinäiset suhteet ja visualisoi ne. Jumalatonta menoa.

Tässä on avoimien verkostojen yksi ongelma. Esimerkiksi automatisoitua www kaivajaa (crawler) käytettäessä puuha lähtee yleensä hyvin nopeasti lapasesta ellei siihen varaudu ennakkoon. Vaikka tarkasteltava verkosto olisikin pieni, niin joukossa on yleensä aina vähintään yksi silloittava superverkottuja. Hänen kontaktinsa tuo yhä uusia verkostoja, ja niissä on taas yksi tai useampi supernode jne ja automaatti-imuri eksyy äkkiä minne sattuu. Niinpä kohdetta olisi hyvä rajoittaa jotenkin.

Yksi tapa onkin ottaa jokin teema. Tyyppiesmerkki on Tutkimusparvi -kannu Jaikussa. Siinä on 154 jäsentä. Näitä voi sitten pyöritellä enemmän tai vähemmän automatisoidusti ja manuaalisesti. Voidaan tarkastella keskinäistä verkottumista, verkottumista kannun ulkopuolelle, aktiivisuutta suhteessa kontakteihin etc.

Jos Heerin miljoona vaatii erikoistyökaluja niin Parven 154 on armottoman pieni. Toisaalta aika monet sna -softat pamahtavat silmille, jos väsää vaikkapa 1 000 ihmisen graafin.

Käytännön kokeilun myötä olen havainnut, että vielä 100 ihmisessä on aika nahkeasti tutkittavaa. Siitä löytyy mittakaavaton verkosto kuten kaikkialta muualtakin, mutta esimerkiksi Tutkimusparvessa on noin 10 hengen aktiiviydin ja muut seuraavat mitä kannulla ehkä tapahtuu.

Näistä lähkökohdista saa jo aika selkeät suuntaviivat, millaisia verkostoja pyydellä optimaalisesti:

Verkosten koko ja mittakaavaton verkosto

Jaottelu 2: Nettiverkoston yleiskoko ja keskimääräinen aktiivisuus.

Yhteenvetona näistä keloista: Ideaalimähkittävä on johonkin aihealueeseen keskittyvä, noin 500 – 1000 hlön nettiverkosto (seassa on käytännössä satoja ei-aktiiveja jotka tipahtavat tai voi tiputtaa itse analyysissa).

Written by kariahintikka

maaliskuu 25, 2009 at 8:23 pm

Sosiologipäivät 20.3.2009: Itseorganisoitumisen ideaali ja käytännön työläys (työnimi)

with 4 comments

Ohessa Sosiologipäivillä 20.3.2009 esittämäni *ensimmäinen luonnos* itseorganisoitumisen käytännön haasteista [369k pdf]. Erityisesti netissä on viime vuosina ilkamoitu, että laajat ihmisjoukot eivät enää tarvitsisi muodollista koordinaatiota, johtajia tms. tarpeetonta.

Onnistuuko itseorganisoituminen laajassa mittakaavassa ja jatkuvuuteen tähdättäessä? Caseina ympäristö- ja kuluttajaliike Porkkanamafia, opetusalan ammattilaisten Sometu -verkosto sekä avointa tiedettä edistävä Tutkimusparvi.

Paperi on aivan ensimmäinen raakile ja selkeitä puutteita on osoitettu. Osoita lisää ja kommentoi tai laita mailia kari . hintikka at gmail . com.

Written by kariahintikka

maaliskuu 20, 2009 at 3:02 pm

Enemmän ja vähemmän Dunbaria

leave a comment »

Dunbarin luku noin 150 on herättänyt viime aikoina jonkin verran pohdintoja muun muassa Jaikussa. The Economist laittoi facebookin palkkasosiologin laskemaan miten luku toteutuu facebookissa.

Antropologi Robin Dunbar päätyi aikoinaan teoreettiseen kognitiiviseen rajaan ihmismäärälle, johon yksi voi ylläpitää pysyviä sosiaalisia suhteita. Luku siis kertoo, kuinka iso ihmismäärä voi tuntea kaikki toisensa ’yhteisössä’ ja myös muiden jäsenten väliset suhteet. Dunbar selitti lukua ihmisaivojen neokorteksin koolla ja sen kyvyllä prosessoida ihmissuhteita.

Netin myötä on alettu mähkiä, josko luku voisi olla paljon suurempi netitse. Dunbar suhteutti arvionsa muun muassa erilaisiin antropologien tunnistamiin natiiviheimoihin sekä uskonnolliseen Hutterites -yhteisöön. Esimerkiksi kun jälkimmäinen yhteisö kasvaa yli 150:n, se päättää että yhteisön on muodostettava uusi yhteiskunta. Yhteisö odottaa sen aikaa, että uuteen yhteisöön ehtii kasvaan ikään kuin uusi siemenpopula, joka siten erkanee omaksi yhteisöksi. Sittemmin lukua on tunnistettu esimerkiksi armeijoiden maksimikokona niin Roomassa kuin nykyaikana.

Netissä luku voisi olla isompi muun muassa siksi, että alkuperäisen tarkastelun kohteet ovat materiaalisessa todellisuudessa eläviä kiinteitä yhteisöjä, joissa ulkopuolisten tapaaminen on harvempaa ja kanssakäyminen fyysistä. Netti periaatteessa poistaa nämä rajoitteet. Esimerkiksi Jaikussa @teroheiskanen seuraa 502 kontaktia ja kanavaa ja oma Jaiku-lukuni on 247. Tässä ei ole kyse mitenkään kiinteistä sosiaalisista suhteista vaan mitä enemmän on kontakteja ja kanavia, sitä paremmin näkee mistä Jaikussa puhutaan.

Vaikka Dunbarin luku olisi netissä reilusti suurempi kuin 150, niin kiinteiden sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen käy silti työstä. Kiinteyden asteena voisi ehkä pitää yhteydenpitoa päivittäin jossain muodossa tai vaikkapa kerran viikossa. Tätä voi itsekin arvioida karkeasti ottamalla oman listan vaikkapa facebookista ja mailista ja katsoa, keihin kaikkiin on ollut yhteydessä viikon sisällä muissa kuin työasioissa ja laskea yhteen. Itselläni se lienee päähineestä laskien noin 20 – 40, vuodenajasta riippuen.

Toisaalta voitaisiin ajatella, että jos ihminen syntyisi facebookiin [säästäkää meidät siltä] niin niin tällaiselle ihmispololle voisi ehtiä kehittyä tuhansia syviä ihmissuhteita ennen vaalikelpoisuutta.

The Economistin haastattelema Cameron Marlow arvioi laajalla fb-aineistolla, että siellä Dunbarin luku olisi keskimäärin 120.

Howard Rheingold kommentoikin äskettäin keskustelua Peter Marsdenin teorialla että useimmilla ihmisillä olisi ydinverkosto (core network), joka on huomattavasti pienempi kuin 150. Tässä mielessä päähine-arvioni sopisi mainiosti Marsdenin näkemykseen.

Olen parhaillaan purkamassa osiin Sometu -verkostoa [näytteenottohetkellä 841 jäsentä 23.2.2009]. Se on sosiaalisesta mediasta opetuskäytössä kiinnostuneiden oma verkosto ja jäseniä lienee kohta tuhat, tervetuloa joukkoon.

Sometusta löytyy hieman yllättäen, ei vain ydinverkostoni, vaan koko verkoston ydinjoukko, 10-20 ihmistä. Ydinverkosto siinä mielessä, että monet ihmiset, joilla on 10-20 kontaktia, ovat laittaneet kavereikseen nämä ’ydinihmiset’ eivätkä juuri ketään muita muita reilusta yli 800 vaihtoehdosta.

Palaan Sometun verkostoanalyysin tuloksiin myöhemmin keväällä ja akateemisissa puitteissa ensimmäisen kerran ehkä MindTrekissa 2009, jos abstrakti hyväksytään.

Verkkovoiman kannalta Dunbarin luku on siksi erityisen mielenkiintoinen, että olen hahmotellut eri tapausesimerkkien kautta, että netin joukkokokoukseen tarvitaan 100 – 200 ihmistä, jotta a) uudet tulijat jäisivät kokoontumaan b) joukko olisi ylipäänsä kiinnostava, että edes piipahdettaisiin. Samantyyppisiä tuloksia sai aikoinaan Stanley Milgram opiskelijoineen klassisessa taivaalletuijotus -kokeessaan. Massojen kerääntymisestä torille tai nettiin on vielä yllättävän nahkeati tutkimusta.

Written by kariahintikka

maaliskuu 8, 2009 at 10:47 am