Verkkovoimaa – väkijoukot netissä

Blogi itseorganisoituvasta ja kollektiivisesta toiminnasta internetissä

Posts Tagged ‘Verkostojen liikettä

Verkkovoima -käsitteen määrittely julkaistu (vihdoin)

with 4 comments

Olen joitain vuosia kirjoitellut verkkovoimasta yhtenä joukkoälyn muotona ja viljellyt sen määritelmääkin. Termi on johtanut ilahduttavaan omaksumiseen ja variaatioihin, kuten verkkovoimailu. Akateeminen tai teoreettinen puoli on kuitenkin jäänyt avaamatta.

Syy on yksinkertainen: kokoomateos Verkostojen liikettä ja artikkelini siinä pääsi vasta nyt julkiseen jakeluun. Kirja koki pitkän ja monipolvisen taipaleen eri kustantajilla ja lopulta toteutettiin maksuttomana nettijulkaisuna. Englanninkielinen johdatus verkkovoimaan (netcrowds) pääsi jo 2008 MindTrekin ACM-lyhytpaperiksi (maksullinen ei-jäsenille).

Verkostojen liikettä -opuksen toimittajat Esa Konttinen ja Jukka Peltokoski ovat julkaiseet viljalti keskeisiä havaintoja uusista yhteiskunnallisista liikkeistä. Yksi hiedän tunnetuimmista teoksistaan, ainakin yliopistotasolla, on Ympäristöprotestin neljäs aalto. Eläinoikeusliike ja uuden polven ympäristöradikalismi 1990-luvulla. SoPhi, Jyväskylä. Minerva Kustannus Oy (2004). Suosittelen lämpimästi kuten tätä uutukaistakin.

Viime vuosina liike-elämässä on tapahtunut paljon. Esan ja Jukan uusi antologia kartoittaa monipuolisesti erityyppisiä ’uusista uusimpia’ liikkeitä ja teoriakenttää. Muita kirjoittajia ovat muun muassa Tapio Häyhtiö & Jarmo Rinne, Pertti Lappalainen ja Leo Stranius. Useissa opuksen teksteissä on jo selkeä shifti nettiperustaisen kansalalaisliikehdinnän tarkasteluun ja kannattaa silmäillä ihan vaikka tekstien lähteiden vuoksi. Vastaavaa opusta ei Suomessa vielä ole.

Verkostojen liikettä -teoksen linkin levittäminen on enemmän kuin suotavaa, siihen jopa kannustetaan :)
http://j.mp/f8ReOG

Verkkovoiman käsite

Kerrataanpa taas, kun verkkovoima on blogini pääteema: suuri joukko satunnaisia ihmisiä voi organisoitua ja toimia ilman muodollista koordinointia nopeasti, tehokkaasti, tilapäisesti ja globaalisti yhteisen konkreettisen päämäärän toteuttamiseksi tietoverkkojen välityksellä.

Oleellista tuossa on, että verkkovoima toimii ilman mitään muodollisia käskysuhteita, ulkopuolista fasilitointia tai kätilöintiä. Näin se eroaa esm James Surowieckin ansiokkaasta The Wisdom of Crowdsista. Sittemmin on osoittautunut, että verkkovoima ei ole mikään vastavoima instituutioille. Esm hallinto voi tehdä verkkovoiman kanssa yhteistyötä, kuten USA:n CDCemergency jahtasi FluTrackerilla pandemiahavaintoja vapaaehtoisten kanssa Twitterissä 2009. Tuosta casesta voi lukea tarkemmin Journalismikritiikin vuosikirjasta 2010.

Verkkovoima on yksi joukkoälyn muoto. Parhaiten se toimii kollektiivisessa ongelmanratkaisussa ja informaation hankinnassa, kuten Myyrmannin räjäyttäjän henkilöyden (2002) tai Tsumani-uhrien selvittämisessä (2004-2005) ja nimenomaan informaation tuottamisessa ja jakamisessa. Informaatiota voidaan ajatella kollektiivihyödykkeenä, joka ei ole keneltäkään pois, vaikka sitä jakaakin. Sen sijaan kun ollaan jakamassa taloudellisesti niukkoja resursseja, kuten vaikkapa Pepsit tai pesäpallon Sopupeli, niin verkkovoima epäonnistuu surkeasti.

Kun aloitin akateemisen tutustumisen verkkovoimaan 2005, niin sen jälkeen on tapahtunut paljon. Vaikuttavuuden näkökulmasta erityisesti Facebook- mutta myös Twitter – on alkanut toimia hubina eli taustakanavana, joka on verkkovoiman yksi perusedellytys. Itse en kuitenkaan laskisi verkkovoimaksi suoraviivaista kirkosta eroamista tai Yleislakon 15.10.2010 fanittamista eli tällaista ”Paina nappia Hakkarainen” -kansalaisaktiivisuutta. Verkkovoimassa on kyse monitahoisista ongelmista, joiden tavoitteet ihmiset asettavat kollektiivisesti itselleen ja sen jälkeen ratkaisevat ne.

Mainokset