Itseorganisoitumisen ideaali ja käytännön työläys

Internet tarjoaa yhteiskunnallisille liikkeille ja väkijoukoille tyystin uudentyyppisiä organisoitumis- ja mobilisointimahdollisuuksia. Liike voi periaatteessa päästä hyvinkin vaikuttaviin tuloksiin varsin pienillä henkilö- ja muilla resursseilla verrattuna aiempaan, kuten Porkkanamafia.

Erityisesti Wikipedian ja avoimen lähdekoodin liikkeen myötä internetin mahdollisuudet ovat alkaneet viehättää siinä määrin, että on alettu puhua kansalaisten itseorganisoitumisesta eli – tässä kontekstissa – vapaista kansalaisista ja yksilöistä, jotka voisivat toteuttaa monimutkaisia hankkeita ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen toimintaan ilman muodollista organisaatiota, hierarkkisuutta, johtajuutta tai päätöksentekojärjestelmää.

Esimerkiksi avoimen politiikan (open politics) edustajat ajattelevat, että yhteiskunnallista toimintaa voisi järjestää Wikipedian kaltaisilla kollektiivisilla internet-työkaluilla, jossa toiminnan valvonta perustuisi läpinäkyvyyteen ja kaikille avoimeen toiminnan ’kirjaan’, josta kuka tahansa näkisi kenen tahansa toiminnan liikkeessä dokumentoidusti koska tahansa.

Tarkastelen Somus -hankkessa internetin itseorganisoitumista kolmen suomalaisen verkoston ja nettiliikkeen kautta onko itseorganisoituminen todella mahdollista ja missä määrin? Esimerkiksi Wikipediaa ylläpidetään palkatulla henkilökunnalla ja taustalta löytyy aivan normaali organisaatio säätiöineen, vaikka ulospäin se näyttää ’itseorganisoituvalta’. Samalla teen myös joitain päätelmiä, miten verkostonäkökulmasta liikkeiden olisi loogisinta toimia vaikuttavuutensa maksimoimiseksi. 

Alustavat havaintoni osoittavat, että verkkovoiman kaltainen tilapäinen ja projektiluontoinen toiminta on mahdollista tyystin itseorganisoituvasti. Niinikään kohtuullisen rajattu aktiviinen joukko voi toimia pitkäänkin itseorganisoituvasti.

Sen sijaan jos tähdätään jäsenmäärän kasvattamiseen tai toiminnan jatkuvuuteen, niin itseorganisoituminen kohtaa runsaasti haasteita. Selitys löytyy mittakaavattoman verkoston ja pitkän hännän välisestä hallinto- kommunikointitarpeesta. Myös esimerkiksi Clay Shirky käsittelee tätä teoksessaan Here Comes Everybody. Johtopäätökseni on, että laajamittaista itseorganisoitumista pitää organisoida.

Esittelen tuloksia ensimmäisen kerran Sosiologipäivillä 2009 Esa Konttisen ja Pertti Lappalaisen työryhmässä Kansalaisyhteiskunta murroksessa 20.3 klo 15-18, Päärakennus (Fabianinkatu 33), Auditorium III.

Tervetuloa keskustelemaan!