Kalenteri, sähke ja pöytäkirja

Ex-pääministeri Paavo Lipponen ei esittelyä kaipaa. Paavo saattaa kuitenkin jäädä historiaan. Harva ihminen symboloi näin tyylipuhtaasti murrosta kahden vuosituhannen, toimintakulttuurin ja ajattelutavan välillä. Yksinkertaistettuna kyse on vain siitä, että Paavo ei muistanut tai tiennyt, että netti ei unohda.

Kuten yleensäkin juoruissa ja huhuissa, perimätietona liikkuvat näkemykset ja käsitykset sekoittavat pakan usein niin, että lopulta ei välttämättä enää tiedetä mistä oli alunperin kyse. Temppua käytetään usein paitsi esimerkiksi social engineeringissä niin valtion johtamista myöten.

Nyt siis Paavo oli ehkä kuullut Tarjan kertomana Vladimirista jotain, jonka olisi kertonut Earlelle, joka olisi kertonut sen Georgelle ja se olisi dokumentoituna pullahtanut nettiajalle ominaisesti julkisuuteen tavalla, johon ylläolevaa mahdollista juoruilukulttuuria ei oltu suunniteltu. Sosiaalinen media ei siis ole mikään uusi asia.

Yksi vai useampia totuuksia

Rinnakkain ovat siis

• kopio tapahtumia kuvaavasta USA:n sisäisestä sähkeestä WikiLeaksin kautta
• kopio eduskunnan täysistunnon pöytäkirjasta 17.12.2004
• Paavon ja avustajien kalenterit

Nämä kolme nk. dokumenttia ovat ristiriidassa keskenään evidenssin näkökulmasta. Pöytäkirjaa ei kaivanut suinkaan esiin palkkatoimittaja vaan anonyymi keskustelija IL:n foorumilla.

Tätä kirjoitettaessa 16:53 Paavo muistikin käyneensä oletettuja keskusteluja, mutta eri päivänä. Tämä muistikuva siis ratkaisee ongelman, että yksi tai useampi dokumentti ei olisi oikeellinen. Asiasta kertoi Yle Tv-Nytt, jota uutisoi HS etc. [ Päivitetty linkkejä 20:06 ].

Keskeistä näissä dokumenteissa on, että WikiLeaksin myötä Paavon ja avustajien kalenterit ovat ainoa lähde, joka ei ole julkinen. Tosin USA:n sähkettäkään ei oltu tarkoitettu sellaiseksi. Sähkeen ja pöytäkirjan voi kuitenkin kuka tahansa nyt katsoa netistä ja arvioida itse. Lisäksi ne tarjoavat paljon vinkkejä lisälähteiksi, miten niiden todistusvoimaisuutta voi arvioida.

Tässä tiivistyy kaksi verkkovoiman ominaisuutta. Toisin kuin Paavo yksin, niin verkkovoima iteroi lähteitä ja taustoja kollektiivisesti niin kauan kunnes niistä voidaan sanoa suurella oletuksella, että ne eivät ole faktaa tai ovat. Virheitä sattuu verkkovoimallekin Wikipediaa myöten, mutta ne korjataan rivakasti.

Toisekseen, jos tämä episodista alettaisiin kiinnostua kollektiivisesti ja tässä olisi jotain kiintoisaa, niin oletettavasti esm Brysselin lennot joulukuulta 2004 saataisiin hyvinkin perattua takautuvasti kollektiivisesti: onko Paavoa näkynyt.

Paavo on elänyt tyystin toisessa maailmassa koko ikänsä. Viime vuosituhannen suljetussa toimintamallissa esimerkiksi nk. muiden ihmisten kuuluu tietää vain niitä asioita, jotka katsotaan tarpeelliseksi toimittaa tiedoksi – usein joukkoviestinnän välityksellä. Netti on tuonut muutosta tähän ja WikiLeaks on yksi esimerkki.

Mutta kyse ei ole vain siitä kuuluuko äänestäjien tai työntekijöiden tietää asioita enemmän kuin joidenkin mielestä pitäisi. Verkkovoiman kaltaiset modernit toimintamallit alkavat olla elintärkeitä erityisesti liike-elämälle.

Nokia kaatui komeasti siihen, ettei se kuunnellut omaa ekosysteemiään – työntekijöistä vuokradevaajiin – havaintoja muutoksista tai ei pitänyt niitä merkittävinä. Ratkaisuksi Nokia jatkaa perinteisellä mallilla ja heittää pihalle sen vähäisenkin ekosysteemin, mkä Symbianin ympärille on saatu kerättyä.

Paavon itsensä kannattaisi alkaa kiirehtiä muistelmiensa kanssa. Ainakin, jos ne ovat kalenterien varassa.

Aiheesta tarkemmin MikroBittin huhtikuun 2011 kolumnissa.

Ihmisen oikeus poistaa itsensä netistä

viilee on viime aikoina poistellut itseään eri mikrokanavilta, kuten Twitter, Jaiku ja tuore Qaiku, eikä se välttämättä käy helposti. Samaa asiaa on mähkitty esm Facebookin tiimoilta jo pitkään. Facebookissa tilanne on ollut se, että jos lähtee sieltä, niin kaikki käyttäjän tuottama sisältö on kuitenkin jäänyt Facebookin ’omaisuudeksi’. Arkietiikka viittaisi siihen, että jos käyttäjä poistuu palvelusta, niin myös kaikki hänen tuottamansa sisältö, käyttäjäloki ja muu aktiviteetti toivottavasti tuhottaisiin.

Onko käyttäjällä sitten oikeus poistuessaan tuhota omat sisältönsä?

Perinteisessä yhdistys- ja järjestötoiminnassa, komiteoissa, tyoryhmissä, yritystoiminnassa tai yhteiskunnallisissa liikkeissä tämä on helppoa. Jätetään vain tapaamisissa käyminen, katkaistaan kontaktit verkostoihin ja ehkä ilmoitetaan virallisesti siirtyminen aivan muuanne. Toisaalta näistäkin jää jälki pöytäkirjoihin, www-foorumeihin etc.

Netistä irtisanoutuminen on sosiaalisesti hieman mutkikkaampaa. Moni käyttäjä esm osallistuu keskusteluihin ja saattaa käynnistää niitä. Www-palvelun teknisestä arkkitehtuurista riippuen, kun yksittäinen käyttäjä lähtee, niin huonoimmassa tapauksessa kaikki hänen käynnistämänsä keskustelut katoavat. Niin ikään ihminen poistuu yksittäisistä keskustelusäikeistä, joiden merkityssisältö voi muuttua tyystin poistettujen kommenttien myötä.

Jaikussa ja monessa muussakin palvelussa on mähkitty vuosien varrella nk. pikkujoulu- kommenttien kelpoisuutta ja mahdollisuutta olla itsensä kanssa eri mieltä seuraavana aamuna. GMail on tuoreesti reagoinut tähän ongelmaan tarjoamalla mahdollisuuden a) alkolukita oman sähköpostin haluttuna yö- tai päiväaikana b) peruuttaa lähetetty messu viiden sekunnin kuluessa. Itselleni tuo jälkimmäinen toiminto on ollut hyödyllinen jo useampaan kertaan – viesti on lähtenyt ilman liitetiedostoa, joka on ollut viestin varsinainen pointti, ei itse viesti.

Olen varsin harjaantunut pikkujoulu -kommenttien kirjoittaja =) Mitä iltaisin tulee kirjoitettua alustuksia, esityksiä, kolumneja, sp-viestejä tai yksittäisiä mikrokanava -kommentteja, niin ollessani epävarma, nukun yön yli ja harkitsen aamulla uudestaan. Jaikussa olen tainnut tappaa viisi kommenttiani tai aloittamaani keskustelua viime vuosina.

Mielenkiintoista on, että Jaiku -verkostosta on tullut vain yksi listimisehdotus. Muut tulivat Jaikun ulkopuolelta. Tämä kuvastaa mielestäni osaltaan sitä, että ei ole hahmotettu kontekstia, missä viestit ovat olleet.

Nettimälinöissä konteksti onkin yhä tärkeämpi ominaisuus. Jos nuo viisi listimääni kommenttia laittaa pöydälle, niin asiayhteydestään irrotettuna ne epäilemättä näyttävät oudoilta. Yksi niistä koski suomalaista krakkeria, joka on jättänyt aiemman elämänsä taakseen, mutta kaipaa silti julkisuutta taidoillaan nykyelämässään. kuivalainen aikoinaan aivan oikein huomautti minulle, ettei ole välttämättä aivan tyylikästä linkittää henkilön aiempaa ja nykyistä elämää. Itse olen sitä mieltä, että linkitys oli perusteltua, vaikken maininnut edes nuorempaa krakkeritunnaria tai nykyistä nimeä. Silti, koska kommenttiani ei pidetty tarpeellisena, poistin sen auliisti.

Mutta jos ihminen haluaa poistua netistä ja kategorisesti poistaa itsensä, niin tilanne on mielestäni hieman erilainen kuin omakohtaisen ennakkosensuurin suhteen. Riippumatta siitä, onko yksilö kirjoittanut omasta mielestään epämääräistä lilluntaa tai ei, tai ei enää ylipäänsä halua olla netissä, niin itse toivoisin kyllä esitettyjen mielipiteiden säilyttämistä.

Tyyppiesimerkki on vaikka nykyään rahoitusalalla erittäin hyvin menestyvä Nalle Wahlroos. Hänen aiempi opiskelijakommunistinen taustansa ei mitenkään haittaa nykyelämää, mutta antaa perspektiiviä miehen nykypuheisiin.

Oma lukunsa on sitten ns. tavalliset ihmiset. Itse en ole sellaista vielä tavannutkaan, mielestäni jokainen ihminen on merkityksellinen omalla tavallaan. Voidaan toki ajatella, että ’tavis’ voisi poistaa itsensä haluamastaan palvelusta. Tämä on kuitenkin ajatuksellinen paradoksi: tavis ei tuota sisältöjä vaan keskittyy lurkkimaan 1-9-90 -säännön hengessä ja niinpä hänellä ei ole mitään poistettavaa.

Oleellista on ehkä omien henkilökohtaisten sisältöjen poistomahdollisuus yksittäisestä nettipalvelusta. Ehdottomasti pitää voida (yrittää) tuhota laitetut valokuvat, hlökoht viestintä etc. Sen sijaan osallistuminen kollektiiviseen ajatuksenvaihtoon ja toimintaan ei mielestäni ole vaadittavissa. Jonkinlaisena tilapäisratkaisuna, kuten vaikkapa personaleu ehdotti äskettäin, voisi olla tunnuksen lopettamisen markkeeraus.

Netti on tuonut monia uusia ongelmia, joista oma digijälki on selkeästi yksi niistä. Toisaalta on hyvä muistaa, että kyllä ihmisestä jäi aiemmassakin maailmassa puumerkki aktiviteeteista, kuten vaikkapa Maria Guzenina- Richardsonin itsensäkanssa erimieliolo osoittaa.

Tervetuloa

Käytännön aikasyistä ennakointiblogi matrixx2.01  on telakalla ja aloitin Verkkovoimaa -blogin. Ennakointejani tulevaisuudesta löytyy edelleen muun muassa Sitran mainiosta blogista Foresight.fi sekä perinteisesti MikroBitti -kolumneistani (joista asiaanliittyviä julkaisen jälkikäteen tässä blogissa).

Uusi uljas – ja toivottavasti vähemmän spämminen – blogi keskittyy verkkovoimaan eli suurten väkijoukkojen itseorganisoitumiseen ja kollektiiviseen toimintaan netissä. 7 Päivää -lehden Lordi-boikotista ja mielenosoituksista Tsunami -uhrien nimienselvittämiseen ja alehintaisista etiketittömistä Pepseistä Hillomiehen jahtaamiseen.

Blogi toimii osana väitöskirjan valmistelua Jyväskylän yliopiston Sosiologiaan yksikköön sekä Akatemian rahoittaman Somus -konsortiohankkeen tutkimuspäiväkirjana omalta osaltani. Kirjoituksia ilmaantunee laaja-alaisesti sosiaalisista verkostoista tapauskuvauksiin ja alan kirjallisuudesta anomalioihin sekä uutisista työkaluihin.

 Kari A. Hintikka