Kalenteri, sähke ja pöytäkirja

Ex-pääministeri Paavo Lipponen ei esittelyä kaipaa. Paavo saattaa kuitenkin jäädä historiaan. Harva ihminen symboloi näin tyylipuhtaasti murrosta kahden vuosituhannen, toimintakulttuurin ja ajattelutavan välillä. Yksinkertaistettuna kyse on vain siitä, että Paavo ei muistanut tai tiennyt, että netti ei unohda.

Kuten yleensäkin juoruissa ja huhuissa, perimätietona liikkuvat näkemykset ja käsitykset sekoittavat pakan usein niin, että lopulta ei välttämättä enää tiedetä mistä oli alunperin kyse. Temppua käytetään usein paitsi esimerkiksi social engineeringissä niin valtion johtamista myöten.

Nyt siis Paavo oli ehkä kuullut Tarjan kertomana Vladimirista jotain, jonka olisi kertonut Earlelle, joka olisi kertonut sen Georgelle ja se olisi dokumentoituna pullahtanut nettiajalle ominaisesti julkisuuteen tavalla, johon ylläolevaa mahdollista juoruilukulttuuria ei oltu suunniteltu. Sosiaalinen media ei siis ole mikään uusi asia.

Yksi vai useampia totuuksia

Rinnakkain ovat siis

• kopio tapahtumia kuvaavasta USA:n sisäisestä sähkeestä WikiLeaksin kautta
• kopio eduskunnan täysistunnon pöytäkirjasta 17.12.2004
• Paavon ja avustajien kalenterit

Nämä kolme nk. dokumenttia ovat ristiriidassa keskenään evidenssin näkökulmasta. Pöytäkirjaa ei kaivanut suinkaan esiin palkkatoimittaja vaan anonyymi keskustelija IL:n foorumilla.

Tätä kirjoitettaessa 16:53 Paavo muistikin käyneensä oletettuja keskusteluja, mutta eri päivänä. Tämä muistikuva siis ratkaisee ongelman, että yksi tai useampi dokumentti ei olisi oikeellinen. Asiasta kertoi Yle Tv-Nytt, jota uutisoi HS etc. [ Päivitetty linkkejä 20:06 ].

Keskeistä näissä dokumenteissa on, että WikiLeaksin myötä Paavon ja avustajien kalenterit ovat ainoa lähde, joka ei ole julkinen. Tosin USA:n sähkettäkään ei oltu tarkoitettu sellaiseksi. Sähkeen ja pöytäkirjan voi kuitenkin kuka tahansa nyt katsoa netistä ja arvioida itse. Lisäksi ne tarjoavat paljon vinkkejä lisälähteiksi, miten niiden todistusvoimaisuutta voi arvioida.

Tässä tiivistyy kaksi verkkovoiman ominaisuutta. Toisin kuin Paavo yksin, niin verkkovoima iteroi lähteitä ja taustoja kollektiivisesti niin kauan kunnes niistä voidaan sanoa suurella oletuksella, että ne eivät ole faktaa tai ovat. Virheitä sattuu verkkovoimallekin Wikipediaa myöten, mutta ne korjataan rivakasti.

Toisekseen, jos tämä episodista alettaisiin kiinnostua kollektiivisesti ja tässä olisi jotain kiintoisaa, niin oletettavasti esm Brysselin lennot joulukuulta 2004 saataisiin hyvinkin perattua takautuvasti kollektiivisesti: onko Paavoa näkynyt.

Paavo on elänyt tyystin toisessa maailmassa koko ikänsä. Viime vuosituhannen suljetussa toimintamallissa esimerkiksi nk. muiden ihmisten kuuluu tietää vain niitä asioita, jotka katsotaan tarpeelliseksi toimittaa tiedoksi – usein joukkoviestinnän välityksellä. Netti on tuonut muutosta tähän ja WikiLeaks on yksi esimerkki.

Mutta kyse ei ole vain siitä kuuluuko äänestäjien tai työntekijöiden tietää asioita enemmän kuin joidenkin mielestä pitäisi. Verkkovoiman kaltaiset modernit toimintamallit alkavat olla elintärkeitä erityisesti liike-elämälle.

Nokia kaatui komeasti siihen, ettei se kuunnellut omaa ekosysteemiään – työntekijöistä vuokradevaajiin – havaintoja muutoksista tai ei pitänyt niitä merkittävinä. Ratkaisuksi Nokia jatkaa perinteisellä mallilla ja heittää pihalle sen vähäisenkin ekosysteemin, mkä Symbianin ympärille on saatu kerättyä.

Paavon itsensä kannattaisi alkaa kiirehtiä muistelmiensa kanssa. Ainakin, jos ne ovat kalenterien varassa.

Aiheesta tarkemmin MikroBittin huhtikuun 2011 kolumnissa.