Omat Facebook-aliverkostot esiin Gephilla

Sain vihdoin aikaiseksi opetella Gephin alkeet Jattipaa@Twitter eli Olli Parviaisen inspiroivan Verkostoanatomia-blogin innoittamana. Muodollinen syy Gephin selättämiseen oli Facebook-kontaktini vääntäminen graafiksi Pikseliähkyn esitystä varten. Ihan tutkimuksen näkökulmasta tällaiset graafit avaavat kiinnostavia näkymiä yksilöiden rooleista joukkovoiman organisoinnissa ja mobilisoinnissa, innovaatioiden ja trendien yms leviämisestä puhumattakaan.

Gephi on ensisijaisesti verkostoanalyysin visualisointisofta – ei varsinainen numeroanalyysityökalu. Se on avointa lähdekoodia OS X:lle, Windowsille ja Linuxille.

Ohjeilla alkuun ilman sna-osaamista

Gephin käyttöönotto sellaisenaan ilman verkostoanalyysin tuntemusta on jossain Photarin ja Illun välimaastossa. Mutta sociomanticlabs@Slideshare on ystävällisesti julkaissut ohjeet miten hakea oma fb-verkosto Netvizz Appilla ja graafata se nätisti Gephilla. Ilman tuota slaidijakoa olisi varmaan Gephi vieläkin avaamatta.

Oma muistilistani ei mitenkään korvaa yo. ohjeita, mutta tiivistetysti näin:

1. Hae Facebookista Vizznet Netvizz, asenna ja salli, nouki raakadata
2. Layout: Force Atlas > Run
3. Ranking: Degree – väri
4. Statistics: (Betweennes) Average path Length > Run > Pop-up: Directed / Undirected
5. Ranking: Betweennes Centrality > Timantti-ikoni – säädä palluroiden koot > Apply
6. Layout : Adjust by Sizes > Run
7. Työkaluvalikko: T – aktivoi labelit > A
8. Statistics: Modularity > Run Randomize > OK
9. Partition : nuolet > Modularity Class: Randomize tai säädä värit
10. Filter: Topology > Degree Range vedetään Queries >
11. Preview-moodi ? ja Layout: vetovalikko: Label Adjust:
12. Preview-moodi: Node: Show Labels ja Label Font > Refresh

Gephin käyttöliittymä rönsyilee

Jokaiseen osavaiheeseen on helpointa siirtyä Gephin Window-valikosta. Käyttöliittymä on turhankin rönsyilevä: löytyy valitettavasti vetovalikkoa, kansioita, numeerista kenttää, pop-up-ikkunaa, slideria, ruksia, siirreltäviä palikoita (eikä tässä kaikki) sekä Run-painike joka suorittaa dynaamisia toimintoa eli verkosto alkaa elää ruudulla ja sitten vain valitaan metkan näköinen kokonaisasento. Ja mikä parasta: Peru-toimintoa ei ole joten jos yhdessä vaiheessa pääsi eteenpäin, niin kunnon tasohyppelyn hengessä kannattaa tallentaa väliversio.

Jos osaa englanniksi käyttää Photaria, Illua, jotain 3D tai muuta design/suunnitteluohjelmaa, niin ensimmäisen raakaversion saa erehtymällä aikaiseksi ehkä 60 minuutissa. Kun tekemisjärjestyksen oppii, niin namikoita vääntelemällä graafi taipuu aika moneen suuntaan – siis vaikkei edelleenkään ymmärtäisi verkostoanalyysista tai Gephista mitään.

Mitä oma fb-graafi sitten saattaa kertoa

Lopputulos näyttää sitten jotenkin tällaiselta, kavereista toki riippuen.

Esm sosiaalisen median markkinoinnin ammattilaisten kannalta tällaisten graafien näkeminen kuluttajapotentiaalista olisi kultakaivos. Niin ikään lobbausalan asiantuntijoille. Vaikka kyseessä on periaatteessa avointa kalaa, niin hygieniasyistä olen jättänyt graafista nimet pois.

Omalta kannaltani Gephin ehdottomasti kiinnostavin ominaisuus on automaatiklusterointi so ohjelma omatoimisesti päättelee erilaisia aliverkostoja ja värittää ne eri väreillä.

Väitöskirjan kannalta kiinnostavia ovat esimerkiksi ihmiset, jotka toimivat kytkijöinä ja silloittajina eri aliverkostojen välillä. Esm Malcolm Gradwellin Tipping Point esittelee tällaisten ihmisten rooleja ja merkitystä laajemmille kuvioille, kuten ideoiden, innovaatioiden ja trendien leviämiselle. Oma lukunsa on sitten ala- ja vastakulttuurit, jotka eivät Gephin automatisoinnilla suostu leimattavan mihinkään yksittäiseen omaan aliverkostooni – tai eivät näy tuossa päähässäkässä.

Kokonaisverkostosta hahmottuu myös kätsästi omat viestintätottumukset. Itseltäni uupuu esm sukulaiset kokonaan fb-verkostosta. Pidämme yhteyttä muilla keinoin, muun muassa IRL.

Jos kysymyksiä Gephista ilmenee, niin kannattaa kysyä suoraan fb:n Verkostoanalyysi-ryhmässä. Samaisessa ryhmässä Olli tiesi kertoa, että LinkedInista saa vastaavan Gephi-graafin maksuttomana palveluna ilman ylläolevaa käsityötä.

Verkostoanalyysin verkottumista Suomessa – Qaikuun heti

Verkostoanalyysi (VA) nostaa päätään vähitellen Suomessakin. Sinänsä verkostoanalyysia on harjoitettu jo pitkään. Alan gurut löytyvät loistavan ja maksuttoman perusoppaan ympäriltä vuodelta 1995.

Jan-Erik Johanson & Mikko Mattila & Petri Uusikylä: Johdatus verkostoanalyysiin.
Menetelmäraportteja ja käsikirjoja 3/1995. Kuluttajatutkimuskeskus 1995. ISBN: 952-9671-87-3.

Opas löytyy netistä ja matrixx2.01 -blogini arviointi tästä. Mutta arviointiani on aivan turha kahlata, koska Jan-Erik Johansonin & Mikko Mattilan & Petri Uusikylän opas on vain yksinkertaisesti hyvä ja selkeä johdatus tematiikkaan, grafiikkaakin on ja lisäksi termit on käännetty sekä etevästi että ymmärrettävästi, mikä ei ole aivan itsestäänselvyys suomenkielisille metodioppaille .

Järeämpää kalaa kaipaaville voi suositella John Scottin Social Network Analysis: A Handbook, jonka arvio niinikään matrixx2.01:ssa. Scottin teos ei ole kuitenkaan mikään perusopas, vaikka lähteekin aivan alkeista. Opuksesta huokuu valtava tietämys, mutta lukemisesta tuli vaivaantuneeksi. Aivan kuin Scott olisi pakotettu kirjoittamaan alkeita tampioille. VA:n perusteet hallitsevalle Scott tarjoaa kiintoisia ja kriittisiä näkökulmia koko alaan niin menetelmien kuin teorioiden osalta.

Suomalaiset verkostoanalyytikot ja sellaisiksi aikovat kokoontuivat Sosiologipäivillä Turussa 2007. Työryhmän alustajien perusteella saa jo aika hyvän yleiskuvan nykyisestä tutkimuksesta Suomessa.

Elokuussa 2008 verkostoiduttiin Jan-Erik Johansonin johdolla Helsingissä. Paikalla oli reilut parikymmentä ihmistä ja caset osoittivat, että VA taipuu niin venäläisen blogosfäärin kuin yksittäisen suvun 180-vuotisen historian tutkimiseen. Verkottumistapaamisessa alettiin miettiä wikiä, jonne kotimainen osaaminen koottaisiin. Mutta verkostoanalytikot eivät ole kovin hyviä verkottumaan ja wiki on vielä idea-asteella ;P

Tapaamiset eivät ole kuitenkaan koonneet kaikkia osaajia. En ole esimerkiksi kaivanut esiin TKK:n lwanhalaa, joka teki aikoinaan loistavan analyysin irc-kannuista. Wanhala.netiä majoittaa nykyään tyypillinen parkkiyhtiö.

Harto Pönkä pisti pystyyn Qaikuun kannun sosiaalisesta mediasta ja verkostoista. Voisi alkaa yrittää kerätä aktiviteettia ensi alkuun sinne. Akateemiset piirit eivät vielä keskimäärin järin roiku mikrokanavilla, mutta Qaikussa voi aloittaa verkottumisen.

Ja lopuksi Daniel Schildtin (kohtalo -blogi) antama kullanarvoinen vinkki gurujen seuraamisesta kiinnostuneelle: Valdis Krebsin tunnari Twitterissä. Krebs muun ohella keksi ensimmäisenä Al-Quedan solurakenteen ja tunnisti Chicagosta aivan poskettoman sukulaissuhteisiin perustuvan kartellin. Se ensin slummiutti aika reippain keinoin entuudestaan köyhiä kortteleita, osti sitten pilkkahintaan kokonaisia kerrostaloja, kunnostutti ne ja lopuksi myi ne massista.

Ideaaliverkostoa jahtaamassa tutkimustarkoituksiin

On turha todeta, että netti on saanut verkostoanalyysin aivan uuteen kukoistukseen. Toteanpa nyt kuitenkin.

Aineistot saa joko suoraan tai hieman sorttaamalla digitaalisesti matriisimuotoon ja tarjolla on enemmän sosiaalisia verkostoja kuin kukaan ehtii tutkia.

Innostuin mähkimään Harto Pöngän Lehmätkin lentäis – blogin merkinnän myötä, millainen on itse asiassa optimaalinen nettiverkosto verkostoanalyysin kannalta? Olen tehnyt joukon sekalaisia sormiharjoitelmia Suomen ilmastomuutoskeskustelusta Euroviisujen väitettyyn äänestysmanipulointiin. Verkostot itsessään on jaettavissa eriasteiseen kiinnostavuuteen innokkaan verkostoanalyytikon kannalta, jos ei ole mielessä varsinaista tutkimusongelmaa tai tarkastelukulmaa.

Kaksi vuotta sitten – kuten joka vuosi – mähjättiin Euroviisujen äänestystulosten masinoinnista. Tulokset olivat Wikipediassa lähes saman tien ja noukkaisin ne sieltä aikani kuluksi. Otin vain korkeimmat ääniluvut, koska ne käytännössä ratkaisevat voittajan. Kyllähän siellä masinoitiin. Euroviisut -graafi pitkine analyyseineen tästä.

Yhdeksi muuttujaksi on kokeilujeni myötä noussut verkoston avoimuus. Onko se periaatteessa kaikille avoin, jonne voi solahtaa huomaamatta massaan vai ohjaako sitä jonkinlainen yhteisöllisyys? Edellistä kuvaa vaikkapa Facebook -ryhmä. Jälkimmäinen tarkoittaa tässä yhteydessä hyvin löyhää yhteisyyden ja samastumisen tunnetta – ei pelkästään kiinteitä verkkoyhteisöjä – kuten edesmennyt Duuni.net.

Toinen huomioni herättänyt piirre on yleisluontoisuus ja temaattisuus. Facebookissa verkostoituvat kaikenlaiset ihmiset, mutta Sometussa ensisijaisesti sosiaalisen median ja opetusalan ihmiset.

Näillä muuttujilla saakin jo kevyen typologian ja Talcott Parsonsin nelikentän.

Jaottelu 1: Nettiverkostoon liittymisen sosiaalinen vaivattomuus sekä yleisluontoisuus

Keskimääräiset luvut ovat päähineestä ja vain karkeana erotteluna. Mutta esimerkiksi Ning -verkosto kasvaa helpommin lähemmäs 1 000 ihmistä kuin yksittäinen irc- tai Jaiku- kannu. Niinikään yksittäisessä irc-kannussa voi olla vuosien aikana kehittynyt jokseenkin vakiintunut populaatio, johon ei eksy etc.

Ylläolevalla jaottelulla pääsee kuitenkin käytännössä vasta alkuun. Vielä 1950-luvulla saattoi amerikkalaisen pikkukylän haastattelemisessa kulua vuosi ja graafin piirtämisenä mitattuna ikuisuus.

Nykymuotoisesta nettianalyysista esimerkiksi Jeffrey Heerin Vizster on klassikko. Hän repi 3kkssa yli miljoonan Facebook käyttäjän keskinäiset suhteet ja visualisoi ne. Jumalatonta menoa.

Tässä on avoimien verkostojen yksi ongelma. Esimerkiksi automatisoitua www kaivajaa (crawler) käytettäessä puuha lähtee yleensä hyvin nopeasti lapasesta ellei siihen varaudu ennakkoon. Vaikka tarkasteltava verkosto olisikin pieni, niin joukossa on yleensä aina vähintään yksi silloittava superverkottuja. Hänen kontaktinsa tuo yhä uusia verkostoja, ja niissä on taas yksi tai useampi supernode jne ja automaatti-imuri eksyy äkkiä minne sattuu. Niinpä kohdetta olisi hyvä rajoittaa jotenkin.

Yksi tapa onkin ottaa jokin teema. Tyyppiesmerkki on Tutkimusparvi -kannu Jaikussa. Siinä on 154 jäsentä. Näitä voi sitten pyöritellä enemmän tai vähemmän automatisoidusti ja manuaalisesti. Voidaan tarkastella keskinäistä verkottumista, verkottumista kannun ulkopuolelle, aktiivisuutta suhteessa kontakteihin etc.

Jos Heerin miljoona vaatii erikoistyökaluja niin Parven 154 on armottoman pieni. Toisaalta aika monet sna -softat pamahtavat silmille, jos väsää vaikkapa 1 000 ihmisen graafin.

Käytännön kokeilun myötä olen havainnut, että vielä 100 ihmisessä on aika nahkeasti tutkittavaa. Siitä löytyy mittakaavaton verkosto kuten kaikkialta muualtakin, mutta esimerkiksi Tutkimusparvessa on noin 10 hengen aktiiviydin ja muut seuraavat mitä kannulla ehkä tapahtuu.

Näistä lähkökohdista saa jo aika selkeät suuntaviivat, millaisia verkostoja pyydellä optimaalisesti:

Jaottelu 2: Nettiverkoston yleiskoko ja keskimääräinen aktiivisuus.

Yhteenvetona näistä keloista: Ideaalimähkittävä on johonkin aihealueeseen keskittyvä, noin 500 – 1000 hlön nettiverkosto (seassa on käytännössä satoja ei-aktiiveja jotka tipahtavat tai voi tiputtaa itse analyysissa).