Verkkovoimaa – väkijoukot netissä

Blogi itseorganisoituvasta ja kollektiivisesta toiminnasta internetissä

Archive for the ‘tapaukset’ Category

Ylen A2 Netti-ilta ja taustakanavan hyötyjä #A2ilta

with 7 comments

Ylen A2 Netti-ilta-paneeli 29.3.2011 tarjosi oivan tilaisuuden testata väitöskirjani – ja blogini – hypoteeseja ja havaintoja. Esimerkiksi Ylen Homoilta johti massiiviseen irtisanoutumiseen evankeli-luterilaisesta kirkosta. Netti-ilta ei näyttänyt vielä olevan arkistossa.

Kyseessä oli siis kaksituntinen aiheesta Muuttaako sosiaalinen media maailmaa. Toisistaan erilliset kokonaisuudet – tv-panelistit ja heitä kommentoiva netti Twitterissä – tarjoavat monipuolisesti tulkittavaa, kuten esm @J1one eli Jouni Junkkaala Tietoviikosta ehti jo koostaa.

Blogini ja väitökseni kannalta Netti-ilta twittuiluineen ei varsinaisesti edusta joukkoälyä tai verkkovoimaa, joissa molemmissa on päämäärä, tehtävä tai tavoite eli toiminnalla on jokin tarkoitus. Toisaalta Netti-ilta nettilaajennuksineen osaltaan vahvensi – tai toteutti – casena verkkovoiman, itseorganisoitumisen, joukkoälyn sekä yleisemmin netin ja sosiaalisen median lainalaisuuksia ja mekaniikkoja.

Joukkoälyn toimivuus tv-ohjelmassa

James Surowieckin joukkojen viisauden (The Wisdom of Crowds) edellytyksistä täyttyi kolme sekä studiossa että netissä: a) osallistujien näkemyksissä oikeasta informaatiosta on diversiteettiä eli hajontaa, b) ne ovat riippumattomia toisistaan, c) osallistujat soveltavat omia tai paikallisia tietojaan ja d) näkemykset aggregoidaan eli kootaan keskitetysti. Koostaja voi olla sinänsä yksittäinen ihminen, organisaatio, liike tai muu toimija.

Hublla eli taustakanavalla tarkoitan nettikommunikaatiovälinettä tai -kanavaa, joka kootusti ja keskitetysti välittää viestit kaikilta kaikille ja tukee toiminnan integroitumista. Eli Surowieckin edellytystä d).

Studiossa tosin diversiteettiäkin oli vaalien vuoksi vähemmän. Monet ilmeiset panelistit ovat vaalikaranteenissa ja Netti-illan lähetysajankohta ei ollut edellytyksiltään parhautta. Lisäksi voidaan olla montaa mieltä, pääsivätkö analyyttiset esiin noin isolla joukolla ja keskustelunomaisella formaatilla, missä teemoja oli liikaa [Lisätty 110330-1645: panelisti *Jussi Lähde* kommentoi tapahtunutta osaltaan]. Tykkäyksillä, diggauksilla ja peukuilla on oma roolinsa joukkoälyn aggregoinnissa ja niitä ei käytetty tässä.

Twitteristä ei ole taustakanavaksi

Sekä netistä että studiosta uupui kuitenkin hubi eli taustakanava, jossa tehdään Surowieckin tarkoittama aggregointi ja synteesi joukon aivoituksista. Tv-ohjelmassa tämä on usein toimittaja. Netissä se voi olla periaatteessa kuka vaan. Mutta nykyään se hoituu automaattisesti taustakanavaa käyttämättä.

Twitter on armoitetun murheellinen taustakanavaksi. Käyttöliittymänsä ja viestinnän esitystapansa vuoksi se sopii tehokkaaseen mobilisointiin ja massaviestintään mutta ei esimerkiksi keskusteluun, toiminnan organisointiin tai koordinointiin, työnjakoon tai dokumentointiin.

Taustakanavaksi sopii sellaiset nettityökalut ja -välineet jotka käyttävät jollain tavalla rakenteistettua keskustelun esittämistapaa tai muuta jäsennystapaa. Onnistuneissa verkkovoima-tapauksissa niitä on olleet esimerkiksi blogit, G Maps, IRC, Qaiku / Jaiku sekä foorumit kuten MuroBBS.

Taustakanavan hyötyjä

Yksistään crowdsourcing eli joukkouttaminen Qaikussa ja ammoin Jaikussa demoavat taustakanavan rooleja, kuten

  • keskusteluista saa nopeasti käsityksen myöhemminkin – ja niiden aikana
  • niihin on helppo linkittää ja niitä on helppo jakaa ja tallentaa
  • uudet osallistujat pääsevät nopeasti mukaan
  • saa käsityksen mitä tiedetään ja mitä on jo tehty
  • aineistot on saatavilla helposti uusiokäyttöön

Konkreettinen esimerkki Twitterin heikkoudesta taustakanavaksi on että tarvitaan @J1onen tai tämän kaltaisia blogimerkintöjä jotta saisimme edes jonkinlaisen käsityksen mitä 29.3.2011 #A2ilta-floodissa tapahtui. Säiettä on työlästä saada helposti käsiinsä, ihmisten kommentit menevät ristiin ja niitä retwiitataan – turhaan etc.

Facebookissa Netti-ilta-keskustelu hajosi Twitterin tapaan hieman samoista syistä henkilövetoisiksi atomeiksi, kuka nyt sattui tuntemaan kenetkin ja kommentoimaan minnekin. Periaatteessa FB:n Sivu voi koota jotenkin keskusteluja, mutta senkin käyttöliittymä on varsin vaatimaton näihin tarkoituksiin.

Henkilökohtaisesti – ei tutkimuksellisesti – on varsin nahkeaa, että esimerkiksi Qaikua on käytetty jo vuosia kollektiiviseen keskusteluun live-lähetysten aikana. Twitter ja Facebook ovat ilmeisesti niin vaivattomia, mutta väline per tarkoitus ja lopputulokset ovat jossain määrin riippuvaisia käytetyistä välineistä, kuten vaikkapa Irakin kansannousu meni mönkään 209 samasta syystä. Kts. analyysini Journalismikritiikin vuosikirjassa 2010.

Tuoreehkona Qaiku-esimerkkinä Egyptin kansannousun liveseuranta kollektiivisesti. Taustakanavasta tarkemmin esimerkiksi verkkovoiman esittelyssä maksuttomassa kokoomateoksessa Verkostojen liikettä sekä Somus-hankkeen loppuraportissa (eng).

Sosiaalinen media – yhteisö vai verkosto

Vaalivalvojaiset on tulossa ja Qaiku / Jaiku on ollut mitä loistavin taustakanava jo vuosia livetapahtumien kokemisessa ja kommentoinnissa kollektiivisesti. Olisi metkaa jos ihmiset vaivautuisivat käyttämään Qaikua vaaleiss 2011 ellei ole erityistä tarvetta käyttää esm Hommaforumia.

Sosiaalisen median yhteisöllisyys– keskustelun voisi kuitenkin hiljalleen kuopata Twitterin ja Facebookin osalta. Ne tukevat ensisijaisesti yksilövetoisia tilapäisiä verkostoja, ei pitkäjänteistä yhteisöllisyyden syntymistä. Analyyttiset ja viihdyttävät laajan joukon keskustelut ja toiminta hajoavat hetkittäisiksi pisaroiksi ja purskahduksiksi käytännössä arkistoimattomiin statusvirtoihin. Aiheesta tarkemmin lähiviikkoina, kirjoitin siitä Seppo Kangaspunnan tuliterään antologiaan Yksilöllinen yhteisöllisyys (tampere University Press 2011).

Vanha hakkerisananlasku sanoo: ”Netissä jokainen saa sanoa mitä huvittaa ja kenenkään ei tarvitse kuunnella sitä”. Twitter ja Facebook toteuttavat periaatetta kouluesimerkkeinä.

Kalenteri, sähke ja pöytäkirja

with one comment

Ex-pääministeri Paavo Lipponen ei esittelyä kaipaa. Paavo saattaa kuitenkin jäädä historiaan. Harva ihminen symboloi näin tyylipuhtaasti murrosta kahden vuosituhannen, toimintakulttuurin ja ajattelutavan välillä. Yksinkertaistettuna kyse on vain siitä, että Paavo ei muistanut tai tiennyt, että netti ei unohda.

Kuten yleensäkin juoruissa ja huhuissa, perimätietona liikkuvat näkemykset ja käsitykset sekoittavat pakan usein niin, että lopulta ei välttämättä enää tiedetä mistä oli alunperin kyse. Temppua käytetään usein paitsi esimerkiksi social engineeringissä niin valtion johtamista myöten.

Nyt siis Paavo oli ehkä kuullut Tarjan kertomana Vladimirista jotain, jonka olisi kertonut Earlelle, joka olisi kertonut sen Georgelle ja se olisi dokumentoituna pullahtanut nettiajalle ominaisesti julkisuuteen tavalla, johon ylläolevaa mahdollista juoruilukulttuuria ei oltu suunniteltu. Sosiaalinen media ei siis ole mikään uusi asia.

Yksi vai useampia totuuksia

Rinnakkain ovat siis

Nämä kolme nk. dokumenttia ovat ristiriidassa keskenään evidenssin näkökulmasta. Pöytäkirjaa ei kaivanut suinkaan esiin palkkatoimittaja vaan anonyymi keskustelija IL:n foorumilla.

Tätä kirjoitettaessa 16:53 Paavo muistikin käyneensä oletettuja keskusteluja, mutta eri päivänä. Tämä muistikuva siis ratkaisee ongelman, että yksi tai useampi dokumentti ei olisi oikeellinen. Asiasta kertoi Yle Tv-Nytt, jota uutisoi HS etc. [ Päivitetty linkkejä 20:06 ].

Keskeistä näissä dokumenteissa on, että WikiLeaksin myötä Paavon ja avustajien kalenterit ovat ainoa lähde, joka ei ole julkinen. Tosin USA:n sähkettäkään ei oltu tarkoitettu sellaiseksi. Sähkeen ja pöytäkirjan voi kuitenkin kuka tahansa nyt katsoa netistä ja arvioida itse. Lisäksi ne tarjoavat paljon vinkkejä lisälähteiksi, miten niiden todistusvoimaisuutta voi arvioida.

Tässä tiivistyy kaksi verkkovoiman ominaisuutta. Toisin kuin Paavo yksin, niin verkkovoima iteroi lähteitä ja taustoja kollektiivisesti niin kauan kunnes niistä voidaan sanoa suurella oletuksella, että ne eivät ole faktaa tai ovat. Virheitä sattuu verkkovoimallekin Wikipediaa myöten, mutta ne korjataan rivakasti.

Toisekseen, jos tämä episodista alettaisiin kiinnostua kollektiivisesti ja tässä olisi jotain kiintoisaa, niin oletettavasti esm Brysselin lennot joulukuulta 2004 saataisiin hyvinkin perattua takautuvasti kollektiivisesti: onko Paavoa näkynyt.

Paavo on elänyt tyystin toisessa maailmassa koko ikänsä. Viime vuosituhannen suljetussa toimintamallissa esimerkiksi nk. muiden ihmisten kuuluu tietää vain niitä asioita, jotka katsotaan tarpeelliseksi toimittaa tiedoksi – usein joukkoviestinnän välityksellä. Netti on tuonut muutosta tähän ja WikiLeaks on yksi esimerkki.

Mutta kyse ei ole vain siitä kuuluuko äänestäjien tai työntekijöiden tietää asioita enemmän kuin joidenkin mielestä pitäisi. Verkkovoiman kaltaiset modernit toimintamallit alkavat olla elintärkeitä erityisesti liike-elämälle.

Nokia kaatui komeasti siihen, ettei se kuunnellut omaa ekosysteemiään – työntekijöistä vuokradevaajiin – havaintoja muutoksista tai ei pitänyt niitä merkittävinä. Ratkaisuksi Nokia jatkaa perinteisellä mallilla ja heittää pihalle sen vähäisenkin ekosysteemin, mkä Symbianin ympärille on saatu kerättyä.

Paavon itsensä kannattaisi alkaa kiirehtiä muistelmiensa kanssa. Ainakin, jos ne ovat kalenterien varassa.

Aiheesta tarkemmin MikroBittin huhtikuun 2011 kolumnissa.

Written by kariahintikka

helmikuu 13, 2011 at 4:14 pm

Nettiväestä nettivainoon

leave a comment »

Piti tekemän katsaus vuoteen 2010, mutta sitä ennen vuosi päättyy näillä näkymin nettivainon merkeissä. Nettiväki-termi alkoi saavuttaa jo jonkinlaista jalansijaa ei-toivotun nettilaumakäyttäytymisen kuvaajana. Mutta Reko -koiran kuolemaan johtanut kidutus Äänekoskella on saanut ihmiset jakamaan tappouhkauksia siinä määrin, että jakelupisteenä toiminut Facebook-sivu piti sulkea kommenteilta.

Alkusyksystä sattui vastaavanlainen tapaus, kun alunperin anonyymi bosnialaistyttö heitti videolla kissanpentuja jokeen ja vaikutti ihan tykkäävän. 4chan ja Facebook raivostuivat ja ilmeisesti edellisen johdolla tyttö tunnistettiin ja jälkimmäinen vahvisti signaalia.

Nettipoliisina tunnettu ylikonstaapeli Marko Forss kommentoi Reko-koiran tapausta STT:lle: – Sivulliset kärsivät ja ihmiset lynkataan. Kun ennen oli noitavaino, nyt on nettivaino.

Netti on tarjonnut pitkään oivan kasvualustan niin viharikoksille kuin -ryhmille. Ajatuksia on jalosteltu pitkälti anonymiteetin ja nimimerkkien välityksellä. Tosin esimerkiksi Suomi24:ssa tai IL:ssa ei aina malteta käyttää edes nimimerkkiä.

Rekon myötä uhkailuja on tehty ilmeisesti ihan omallakin profiililla Facebookissa. Mihin tämä sitten johtaa – nettirovioon? Vai realisoituuko nettiaktiviteetit? Kirjataanko nettiuhkailu lakiin? Siihen samaiseen jossa ei vieläkään ole edes identiteettivarkauksia.

Hyviä kysymyksiä vuodelle 2011 eikä ainakaan itselläni ole vielä selkeitä vastauksia. Oma lukunsa on sitten Reko-koiran epäiltyjen kiduttajien nimien ja kuvien julkaiseminen ympäri nettiä.

Facebookin Koiraa ei saa palauttaa kiduttajalle -sivulla julkaistiin epäiltyjen nimet ja kuvat, silmät yhtä epäselvillä mustilla laatikoilla kuin usein iltapäivälehdissä. Uuden Suomen haastattelema Forss toteaa, että: – Vaikea sanoa, syyllistytäänkö tässä mihinkään rikokseen. Oikeuskäytäntöä on huonosti näistä asioista.

Myyrmannin 1992 räjäyttäjän niminen joensuulainen tutkija joutui vakuuttelemaan sähköpostiviesteihin olevansa hengissä. Samanniminen, mutta eri ihminen on saanut Rekon eläinrääkkäyksen myötä tappouhkauksia. Laki tai ei, tuskin tausta-aineiston leviämistä saadaan kuriin, on se sitten faktaa tai ei.

Keski-Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen (KSEY) varapuheenjohtaja Kirsi Haasanen tekee keskeisen havainnon niin verkkovoiman kuin nettivainon osalta. Tähän pitää paneutua tarkemmin, mutta monet tässäkin blogissa käsitellyt tapaukset viittaavat samaan suuntaan. On kyseessä sitten koulusurmat tai Tsunami-uhrit, tieto tapahtumista leviää nopeasti lähipiiristä alkaen. Asiat ei netissä leviäkään välttämättä pelkästään tapahtumien kautta kuin heittäisi järveen kiven vaan nimenomaan niiden ihmisten kautta jotka tietävät sen taustoista.

– Etenkin pienillä paikkakunnalla eläinihmiset tuntevat toisensa jotain kautta. Tällaisissa tapauksissa ihmiset ovat hyvin aktiivisia ja tieto leviää nopeasti, Haasanen toteaa. Mutta kyse ei ole vain pienistä paikkakunnista lihamaailman näkökulmasta vaan mistä tahansa ryhmistä netissä.

Marko Fobba Forssia on sekä haastateltu että siteerattu hänen blogimerkinnästään sen verran vapaamuotoisesti viime päivinä, että kannattaa lukea suoraan hänen oma merkintänsä IRC-galleriasta Kansalaispoliisitoimintaa sosiaalisessa mediassa.

Written by kariahintikka

joulukuu 29, 2010 at 4:21 pm

Arvio: Eroa kirkosta

leave a comment »

Eroa kirkosta on tunteita kuohuttava kuvaus uskonnon ja nyky-yhteiskunnan yksilön välisistä jännitteistä. Formaattina teos edustaa modernia, jatkuvasti läsnäolevaa teosta, jolla ei periaatteessa ole loppua. Draaman kaari onkin rakennettu oivaltavasti henkilökohtaiselle tasolle: katsoja koukutetaan taitavasti kokemaan, josko hänellä olisi ristiriitatilanne ja hän voi kokea eroamisen tunteen henkilökohtaisesti. Valitettavasti teos ei oikein kestä uudelleenkatselua vaan uudelleenkatsomiseksi pitää ensin katsoa Eroa kirkosta vaihtoehtoinen spin-off Liity kirkkoon.

Vähäeleisyydessään Eroa kirkosta ehdottomasti parasta antia on käytännön mahdollisuus toimia netissä pelkän Tykkää -täpän sijaan. Voidaankin sanoa, että ilman tätä toimintaoptiota kokonaisuus olisi jäänyt varsin vaisuksi.

Yle on ilmoittanut vähentävänsä kotimaisen dokumentaatiotuotannon ostorahoja lähivuosina. Tämä on varsin valitettavaa, mutta onneksi rahaa sentään vielä riittää TV2:n Homoillan tapaisiin yhteistuotantoihin kansalaisliikehdinnän kanssa. Eroa kirkosta -teosta on toteutettu jo vuosia samalla perusformaatilla. Homoilta ammattinäyttelijöineen tarjosi formaatin kaipaamaa uudistumista. Eroa kirkosta -teosta täydennettiin Homoillassa onnistuneesti politiikalla sekä seksuaalinen vähemmistö -kortilla, mikä ei ollut juolahtanut alkuperäistekijöiden mieleen. ’Homoilta’ sellaisenaan vakiintunee uudissanaksi viittaamaan asiaan, jolla ei ole yhtään mitään merkitystä yhtään minkään suhteen, mutta on voimakkaasti henkilökohtainen ja aiheuttaa valtaisan hässäkän. Odotamme Kielikellon määritelmää homoillalle.

Eroa kirkosta peilautuu kiinnostavasti toiseen tuoreeseen ensi-iltaan Yleislakko 15.10.2010 (arvio tästä). Jos Yleislakko olisi vastannut toteutukseltaan kirkosta eroamista ja olisi esimerkiksi mahdollistettu lakkoilu netissä painikkeella, niin Yleislakon loppu olisi voinut olla tyystin toinen. Kiintoisaa on myös nähdä mikä on Ylen seuraava yhteistuotanto: Veroilta? Valtioilta? Perheilta? Työpaikkailta? Eroaminen on nyt muodikasta ja jostain suomalaisen pitäisi saada erota, mielellään kerran viikossa, jotta illuusio yksilöllisyydestä säilyisi.

Suitsuttelua ansaitsee myös teoksen esimerkilliset erikoistehosteet: ennakoiva tilastointi. Se ei tyydy vain toteamaan eronneiden määrää vaan sisältää myös ennusteen eroavien määrästä. Tämä edustaa uudentyyppistä ajattelua kansalaisliikehdinnässä ja aktivoi osaltaan suoraan toimintaan. Toivottavasti muutkin kansalaisliikehdinnät hyödyntävät tätä piirrettä. Olisi esimerkiksi kiintoisaa nähdä ennuste teoksesta PvV eli Persut vastaan Vihreät – Apupuolue iskee (arvioitu ensi-ilta 17.4.2011). Nettiperimätiedon mukaan Dark Horse Comicsilta onkin jo tulossa PvP-sarjakuva ja 20th Century Foxilta jatko-osa.

Masinoinnin näkökulmasta Eroa kirkosta – Homoilta-laajennusosalla – on vuoden ehdottomia merkkiteoksia. Olisi enemmän kuin suotavaa, että sen toteutustapa saisi jäljittelijöitä kotimaisessa kansalaisliikehdintä -tuotannossa. Kaduille ja jonoihin ei keräänny enää kuin Suomen ulkoistettu sosiaalipolitiikka. Vallankumous ja suora toiminta pitäisikin tarjota nimenomaan netitse nautittuna, omalta kotikoneelta tai mieluiten työajalla.

Kiitämme ja moitimme (+ + +/- – -)

  • Alkuperäiset kätilöt: – Tekijät löytää hieman kaivamalla, mutta voisivat olla näyttävämminkin esillä edes saitilla
  • Ankkuriobjekti: + + + Esimerkillisesti valittu. Konsepti on helppo viedä kansainvälisille markkinoille
  • Fokus ja tavoite: + + + Selkeä ja konkreettinen
  • Hubi: – – -: Toimintaa ei kanavoida missään, mutta kantaaottava sisältö tukee erittäin tehokkaasti viraalimarkkinointia
  • Kätilöinti: + + + Joukkoviestimet valjastettiin onnistuneesti tekijöiden pysyessä taustalla
  • Sitouttaminen: + + + Teos tarjoaa suoraa toimintaa netitse eikä tarvitse mennä häpeilemään seurakunnan kansliaan erolapun kanssa

Mikä on oma arviosi Eroa kirkosta:sta? Ole hyvä ja kirjoita arviosi tai anna palluroita 1-5.

Written by kariahintikka

lokakuu 20, 2010 at 5:48 pm

Arvio: Yleislakko 15.10.2010 (facebook)

leave a comment »

Maailmalla saati Suomessa on tehty mielestäni aivan liian vähän ammatillista arviointia netissä ’itseorganisoituvista’ vallankumous- ja mellakka-tapahtumista. Elokuva- ja peliarvostelijoita löytää kyllä nykyään nopeammin kuin wlanin Jklstä. Tapahtuma-arvioinnissa näkisin sen sijaan aivan uuden ammatillisen kriitikkoalueen ja puutetta on heti ryhdyttävä paikkaamaan.

Kokonaisuus

Kiinnostava ristiriita-asetelma lähtee lupaavan alun jälkeen tekijöidensä hallinnasta. Dramaturginen kaari jää ohueksi, on jännitteetön ja katsoja arvaa loppuratkaisun heti alkumetreillä. Tekijöiden tuoreutta alalle osoittaa tapahtumahetken valinta ulkotiloihin syyssäässä. Huipennukselle olisi voinut esimerkiksi tarjota useita vaihtoehtoja ja osan niistä netin äärellä.

Mediajulkisuus valjastettiin erinomaisesti ja esitykselle saatiin valtavat kulissit, jonne itse esitys sitten hukkuikin. Tapahtuman parasta antia olikin sen valtaisa viihdearvo. Tapahtuma sai suuren institutionaalisen asiantuntijajoukon, mukaan lukien kriitikko, arvioimaan tapahtumaa etukäteen. Kokonaisuudessaan tapahtumaa voi suositella koko perheelle, nuoremmat saavat samalla yhteiskuntavalistusta vanhempien tietämyksen puitteissa.

Kiitämme ja moitimme (+ + +/- – -)

  • Alkuperäiset kätilöt: – – – Liian pitkään anonyymeja, ei tiedetä onko tämä hiippapäisten vai agitaattorien meininkiä
  • Ankkuriobjekti: – – – Ei mitään mikä selittäisi mistä on kyse ja mitä ihmiset voisivat jakaa (paitsi linkki FB-ryhmään eikä siitäkään ollut lyhytlinkkiä)
  • Fokus ja tavoite: + + selkeä, konkreettinen päivämäärineen
  • Hubi: + FB sopii massamobilisointiin ja jossain määrin organisointiin, mutta sitä ei toteutettu muualla esm wikillä
  • Kätilöinti: – – Idean ja aktiopäivän välillä innoitettiin hyvin niukasti
  • Sitouttaminen: – – – Pelkällä Tykkää -täpällä saadaan ihminen muistamaan edes Tykkäämisensä ehkä 3 min

Mikä on oma arviosi Yleislakko 15.10.2010:sta? Ole hyvä ja kirjoita arviosi tai anna palluroita 1-5.

Written by kariahintikka

lokakuu 15, 2010 at 2:01 pm

Yle: Viron talkoista ’vientituote’

leave a comment »

Ylen Risto Vuorinen kirjoittaa laajasti Viron uudesta talkoohengestä. Alkuperäisessä otsikossa puhutaan vientituotteesta. Lukiessa selviää, että kyseessä on pikemminkin Viron ja YouTuben innoittama ’muoti-ilmiö’ kuin tuotteistus. Mitä ei mitenkään vähennä toiminnan arvoa.

Tavoitteena oli masinoida vähintään 40 000 virolaista keräämään metsistä, ojista, takapihoilta, neuvostoaikaisten tehtaiden ympäristöstä – kaikkialta – ihmisten huolettomasti jälkeensä jättämiä sotkuja.” 3.5.2008 organisoitu valtakunnallinen siivoustalkoopäivä oli valtaisa menestys ja se on innoittanut muun muassa New Delhiä vastaavaan.

Teeme ära” -liikkeen aktiivi Tiina Urm kiteyttää mainiosti monia asioita jotka sopivat vinkeiksi myös nyky-Suomea hallitsevalle Metropolin talousalueelle. Enkä tarkoita tässä nyt Toivotalkoita, jossa vesihana suljetaan hampaidenpesun ajaksi. Suomessa oli aikoinaan monialainen talkooperinne.

Neukkuajan yhteistoiminta oli ylhäältäpäin alas painettua. Se oli niin sanottua vapaaehtoisuutta. Se oli kollektivismia, joka ei ollut syntynyt juuritasolla. Se ei herättänyt kuin vastenmielisyyden yhteistoimintaa kohtaan.

Hän muistuttaa, että heti kun Viro itsenäistyi vuonna 1991, heilahti painopiste pakotetusta kollektivismista äärimmäiseen individualismiin. Virolaiset ryhtyivät puuhaamaan omia asioitaan. Oltiin viimeinkin yksilöitä, jotka voivat tehdä mitä itse haluavat, vaikkapa bisnestä, isonveljen poistuttua kuvioista.

Samalla Virossa koettiin suuri muuttoaalto maaseudulta kaupunkiin. – Monet perinteiset siteet lähiympäristöön katkesivat, eikä uudessa ympäristössä ja kauan odotetussa vapaudessa ollut helppo solmia uusia, sosiaalisia kontakteja.

– Ihmisten suhde valtioon, heidän omaan isänmaahansa oli kääntynyt päälaelleen. Muodostui luonnoton yhtälö, jossa valtiosta tuli palvelun tarjoaja ja kansalaisesta palvelun ostaja. Ruvettiin ajattelemaan, että kyllä valtion tai kunnan palkkaama virkamies tekee asiat puolestamme. Mehän maksamme veroja.

Mitäpä tuohon lisäämään. Mainio sosiologinen analyysi yhteiskunnan tasolla tiiviisti ja kansantajuisesti ja sovellettavissa pitkälti Suomenkin oloihin. Turha kopioida yhtään enempää, lue koko juttu tästä.

Written by kariahintikka

Touko 2, 2010 at 9:37 am

Kategoria(t): talkoot, tapaukset

Tagged with , , , ,

Verkostoanalyysi -graafi KEVA – Nova Group – KMS – Keskusta – vaalirahasta (luonnos)

with 15 comments

Mitäpä ihminen tekisi sateisena kesäpäivänä? Paitsi puutarhaa niin voisi vaikka kalastella verkoilla.

Viimevuotinen saamattomuuteni vaalirahakohun ympärillä jäi vaivaamaan. Tapaus tarjosi oivan paikan verkostoanalyysille. Toisaalta osallistujien joukko näytti siltä, että kaikki tuntevat suunnilleen toisensa, mikä tuottaa vähän analysoitavaa. Lisäksi, kuten tänä kesän olemme lukeneet reilun kuukauden verran, niinjoukkoviestimet jättivät hommansa hoitamatta viime vuonna. Toisaalta, toimittajien viimevuotisen kesäisyyden myötä tämänvuotinen kohu on paljon meheväisempi, ellei peräti herkkuisa. Siis verkostoanalyysin kannalta.

Visuaalinen kuvaus Suomessa 2008-2009 vaalirahakohuverkostosta, jossa kukaan ei tiedä tai muista mistä rahaa tuli ja mihin se meni ja kenen kanssa. Klikkaa kuvaa nähdäksesi 1200x1200pxl versio.

Taustaa graafille

Oheista graafia innoitti neljä syytä. Ensinnäkin, itse asetelma on kimpeä. On lähettäjäihmisiä jotka eivät tiedä tai muista antaneensa vaalirahaa. Sitten on välittäjäihmisiä eri organisaatioissa, jotka eivät tiedä tai muista, mistä vaalirahaa tuli ja kenen tueksi se meni. Lopuksi on vastaanottajaihmisiä, jotka eivät tiedä tai muista, mistä vaalirahaa tuli. Alle eläkeläisikäisiä kohdannutta dementia-aallon kokonaistunnelmaa kuvaa esimerkiksi HS:n 11.7.2009 mukaan Arto Merisalo: ”Me autoimme heitä ja nyt he eivät yhtäkkiä enää tunne tai muista meitä”. Tosin Artokaan ei muista tai tiedä sanoa ketään nimeltä.

Toisekseen, kyseisessä verkostossa on harvinaisten paljon eri organisaatioita ja instituutioita, jotka ovat toimineet ikään kuin itsekseen, tietämättömistä ja muistamattomista ihmisistä riippumatta. Esimerkiksi HS uutisoi 22.6.2009: ”Nova Group siirsi 38 000 euron potin Kehittyvien maakuntien Suomen tilille 24.5. 2007.” Siinä ne rahnat vaan hilpaisivat organisaatiolta toiselle, ilman että kukaan ihminen tiesi, muisti tai teki mitään.

Sinänsä tällaista aktiivista ja autonomista verkostoa varten on olemassa erityinen ja lähes universaali, tosin teoreettinen, työkalu: toimijaverkostoteoria eli ANT (actor network theory). ANTissa ihmiset, organisaatiot, rakenteet ja jopa kompassit ja sekstantit muodostavat tasavertaisen kokonaisuuden, jossa muunneltuja tositteitakin kohdellaan omina entiteetteinään. Vastaavasti verkostoanalyysissa harvoin käsitellään erilaisia organisaatioita ja ihmisiä samanaikaisesti.

Kolmanneksi, viimevuotinen laiskuus yhdistyi tänä vuonna kesäpäivään ja viikon Ilta-Sanomat -kasaan (nuoremmille natiiveille tiedoksi, vrt. Wiki-artikkeli). Olen toitottanut nettiä helppona aarreaittana verkostoanalyysin lähteenä. Halusin kokeilla, montako tuntia menee vaalirahakohuverkoston aineiston keräämisessä. Perinteisesti verkostoanalyytikko olisi pilkkinyt kesäpäivänä kymmeniä tunteja kirjastossa tehden merkintöjä mikrofilmeiltä ja lehtihyllystä papereihin.

Neljänneksi, jonkin printtimedian jokin irtonumero on saattanut julkaista aiemmin vastaavan graafin, mutta en ole huomannut eivätkä sosiaaliset kirjanmerkit ole vinkanneet. Jos vastaavia on ollut aiemmin, niin kommentoi ihmeessä merkintää.

Tässä kohden pitää toki muistaa, ja kiitokset niille, jotka ovat tuottaneet allaolevien lähteiden sisällön. Ilman niitä olisin joutunut tekemään vastaavan työn ja sikäli nettiaikakaan ei ole välttämättä mitenkään kirjastoa nopeampaa, vaikka helposti saatavat nettisisällöt niin antavat ymmärtää.

Oheinen ensimmäinen luonnos verkostoanalyysi -graafista pitää sisällään runsaasti rajauksia ja siinä on varmasti vielä tarkennettavaakin. Akateemisesti katsoen rajaukset on hyvä esittää erittäinkin yksityiskohtaisesti, mutta populaarissa blogikäytössä niistä keskeisin on, että esitettyjen ihmisten välillä on runsaasti muitakin suhteita.

  • käytetty aineisto suhteista ja kytkennöistä on ollut julkisesti saatavilla
  • mitään sisäpiiritietoa, leiritulikeskusteluja tai kolumnistien arveluita ei ole hyödynnetty sosiaalisten verkostojen osalta
  • aineistossa on linkitetty keskenään vain uutisten esittämät kytkökset kalakavereista sökörinkeihin – sosiaalisia kytkötkiä on paljon enemmänkin
  • osalla kytköksistä ei ole mitään tekemistä varsinaisen aiheen osalta – tämä osoittaa myös monen ihmisen osalta ettei siis ole, ainakaan nykytiedon mukaan
  • suurin osa KMS:n tukea saaneista poliitikoista on jätetty pois, jos heillä ei ole muutoin julkaistuja kontakteja tähän kalasoppaan edellisen rajausten tapaan
  • niinikään useimpia poliitikoita ei ole kytketty puolueisiinsa sellaisenaan, linkki puolueeseen viittaa linkkeihin kokonaisverkostossa
  • verkoston nodejen kytkentöihin on käytetty vain vaalirahauutisointia, ei siis muita kytkentöjä – esimerkiksi lienee väistämätöntä, että entisellä pääministeri Esko Aholla jokin suhde puolueen puheenjohtajaan, joka on siis nykyään myös pääministeri
  • jokaisella linkityksellä on siis jokin (fyysisen) sosiaalisen kanssakäymisen peruste tai ainakin välillisesti: kiitoskaronkka, suljettu tapaaminen, yhdistyksen perustaminen, suositus, maljakonvaihto
  • joitain uutisoinnissa esiinnostettuja kytköksiä on jätetty pois, kuten Mauri Pekkarinen hyväksyi viran puolesta BRP -tuen Rovaniemelle
  • jotkin kytkökset eivät aukene graafista, kuten esimerkiksi Varpu-Leena Malmgren on ollut Kevassa ja myöhemmin Keva on tukenut hänen vaaliseminaariaan

Eikä tässä vielä kaikki.

Lähteet:

Kilpailuvirasto 21.10.2004 – Yrityskaupan hyväksyminen

Tiedote 24.8.2006 – SUOMEN SUURIN AUTOVARAOSAKAUPAN KETJU MOTONET LAAJENTAA

Tiedote 14.2.2007 – PALMBERG -KONSERNIIN KUULUVA OKA OY RAKENTAA …

Talouselämä 15.5.2008 – Paljonko pääministeri maksaa?

Taloussanomat 18.6.2009 – Keva kiistää kaupat Novan kanssa

Helsingin Sanomat 22.6.2009 – Liikemiesten vaalirahan virta jatkui vielä kiitoskaronkan jälkeenkin

HS 26.6.2009 Kuntien eläkevakuutuksen valtuuskuntaankin vaalirahaa

Helsingin Sanomat 8.7.2009 – Yli-Saunamäki ja Rovaniemen kaupunginjohtaja erimielisiä kelkkatehdasaloitteesta

Kauppalehti 9.7.2009 – Ruotsalainen mukana alusta asti

Helsingin Sanomat 11.7.2009 – Arto Merisalo_ Osallistuin Kevan tilaisuuteen Järsössä

Iltasanomat printtiversio: 3., 8., 9. ja 10.7.2009

Wikipedia: Kehittyvien_maakuntien_Suomi

Wikipedia: Suomen_vaalirahoitusskandaali 2008

Wikipedia: Nova Group